Annoin itselleni haasteen tämän vuoden viimeisen Rakentajan osalta: yritetään löytää välillä jotain myönteistäkin kerrottavaa ainaisten ikävien uutisten sijaan. Ja kyllähän sitä löytyi.
Pohjoisessa Suomessa rakennetaan kuin viimeistä päivää, eikä sekään meinaa riittää kasvavan matkailun tarpeisiin. Puolustusvoimien tarpeet vetävät Senaattikiinteistöjen rakennusinvestointien määrää ylöspäin aina miljardiin euroon saakka muutaman vuoden ajan. Liiton jäsenet antavat omaa aikaansa erilaiseen vapaaehtoistoimintaan, sillä he haluavat olla muutakin kuin veronmaksajia.
Minkäänlainen positiivinen ajattelu ei kuitenkaan peitä sitä tosiasiaa, että rakennusalan tilanne mataa edelleen pohjamudissa pääosassa Suomea. Vaikka A-kassan työttömyyspäivärahaa saavien rakentajien saajamäärät eivät ole yhtä korkeita kuin vuosi sitten, johtuu se osin siitä, että rakentajia tippuu pois kassan rahalta peruspäivärahan piiriin, sillä alan taantuma on kestänyt jo niin kauan.
Keskusteluissa työttömien rakentajien kanssa ei todellakaan törmää näihin myyttisiin ”työhaluttomiin” työttömiin. Puheluita, sähköposteja, hakemuksia verkossa, tutuille soittelua. Tätä kaikkea moni on koettanut, mutta mikään ei toimi, jos työtä ei yksinkertaisesti ole. Hiukan iäkkäämmät rakentajat saavat vielä kaiken lisäksi usein kärsiä ikäsyrjinnästä; 56-vuotiaan hakemus katoaa mustaan aukkoon, eikä siitä kuulu enää mitään.
Konkurssimäärissä tehdään vuotuisia ennätyksiä, eikä rakennusala ole säästynyt niiltä. Viisastelijat, kuten eräskin tunnettu pankkimies sanovat, että annetaan markkinoiden toimia ja jyvät erottuvat akanoista, kun rakennusyrityksiä menee konkurssiin. Kolmen kriisi-iskun (korona, ukrainan sota, yleinen taantuma) takia viime vuosina on kaatunut ihan kunnollisiakin pienempiä firmoja. No ei siinä, annetaan siis alan keskittyä entistä enemmän. Edellinen lama 90-luvulla siivosi pois pääosan keskisuurista rakentajista, jotka käyttivät omaa työvoimaa. Lopputuloksesta voi olla montaa mieltä.
Ennusteet eivät lupaa hyvää ensi vuodellekaan. Osa optimisteista toki näkee teelehdistään käänteen jo tapahtuneen, mutta niinhän sen piti olla jo vuosi sitten. Rakennuslehden ansiokkaassa ”Asuntokaupan kurimus on odotettuakin pahempi” -analyysissa paljastuvat madonluvut uusien asuntojen kaupasta; lasku jatkui pienen pompun jälkeen tänäkin vuonna.
Omat teelehteni näyttävät ensi vuodelle surkeaa aikaa, sillä alaa edes jollain tavalla niukasti pinnalla pitänyt valtion tukema asuntotuotanto romahtaa 4 500 asuntoon, eikä markkinalähtöisellä puolella näytä sen paremmalta. Toivottavasti olen väärässä.
Siitäkin huolimatta, parempaa vuotta 2026.
