Rakentajassa on viime viikkoina keskusteltu kvartsipölystä. Päätoimittaja Johanna Hellsten ihmetteli pääkirjoituksessaan sitä, miksi kvartsipölyyn ei edelleenkään suhtauduta sen vaatimalla vakavuudella. Työsuojeluviranomainen kertoi kantansa omassa kolumnissaan.
Asbestipurkutyössä hengityksensuojaimen tiiveyden varmistaminen on lainsäädännön mukaan pakollista. Tiiviys on todennettava ennen suojaimen käyttöönottoa sekä säännöllisin väliajoin. Vaatimus on perusteltu, sillä hengityksensuojain suojaa käyttäjäänsä vaaralliselta asbestilta vain silloin, kun se istuu kasvoille riittävän tiiviisti. Käytössä tiivis hengityssuojain on asbestipurkajan paras henkivakuutus.
Pitäisikö samaa periaatetta soveltaa myös kvartsipölylle altistaviin rakennustöihin?
Rakennusalalla altistutaan kvartsipölylle muun muassa betonin porauksen, piikkauksen, sahauksen, hionnan ja purkutöiden yhteydessä. Kvartsipöly on vakava terveysriski, joka voi aiheuttaa muun muassa silikoosia, keuhkosyöpää ja muita hengityselinsairauksia. Altistumisen seuraukset voivat näkyä vasta vuosien tai jopa vuosikymmenten kuluttua.
Nykyisin kvartsipölyaltistumisen hallinnassa korostetaan oikeita työkäytäntöjä, teknisiä torjuntakeinoja ja henkilönsuojainten asianmukaista käyttöä. Nämä ovat tärkeitä keinoja, mutta ne eivät yksin riitä enää takaamaan pölyävässä työssä työntekijän suojaa.
Työntekijöiden ja alalla toimivien kanssa keskustellessani olen havainnut sen, että rakennustyömailla luotetaan liian usein siihen, että työntekijä osaa pukea hengityksensuojaimen oikein ja että valittu suojain sopii käyttäjän kasvoille. Todellisuudessa kasvojen muodot vaihtelevat huomattavasti, eikä sama suojainmalli sovellu kaikille. Ilman tiiviystestausta työntekijä saattaa käyttää suojainta, joka antaa vain näennäisen suojan haitallisia epäpuhtauksia vastaan. Toisin sanoen hengityksensuojain ei tarjoa suunniteltua suojaustasoa, jos suojaimen tiiveyttä ei ole varmistettu käyttäjäkohtaisesti.
Asbestityössä lainsäätäjä on tunnistanut tämän ongelman ja velvoittanut työnantajat varmistamaan asbestipurkajien hengityksensuojainten tiiviyden. Mielestäni on perusteltua kysyä, miksi sama vaatimus ei koske myös kvartsipölylle altistavaa työtä, koska senkin terveysvaikutukset voivat olla vakavia ja pysyviä.
Työurani aikana rakennusalan turvallisuuskulttuuri on kehittynyt merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Telineet, suojakaiteet, putoamissuojaus, koneiden turvallisuus ja henkilökohtaisten suojainten käyttö ovat nykyisin itsestään selviä vaatimuksia, ainakin isoilla rakennusalan toimijoilla. Seuraava askel olisi varmistaa, että myös hengityksensuojaimet toimivat käytännössä tarkoitetulla tavalla.
Siksi hengityksensuojainten tiiveyden varmistamista koskevan velvoitteen tulisi ulottua kvartsipölyä aiheuttaviin töihin sekä muihin rakennusalan työtehtäviin, joissa altistutaan terveydelle vaarallisille aineille. Työntekijöiden terveyden ja hengityksen suojaaminen ei saa perustua oletuksiin, vaan todistettuun suojaustasoon.
Hyvät työkäytännöt ja henkilönsuojainohjeet ovat tärkeä lähtökohta, mutta ne eivät enää yksin riitä. Mielestäni tarvitaan velvoittavampaa sääntelyä, joka ohjaa hengityksensuojainten tiiviyden varmistamista samalla vakavuudella kuin asbestityössä. Kun suojaimen toimivuus voidaan todentaa mittaamalla, ei työntekijän terveyttä tarvitse jättää arvailujen varaan. Lisäksi tarvitaan työnantajan järjestämää koulutusta työntekijöille hengityksensuojaimen oikeasta käytöstä ja hengityksensuojaimen huollosta sekä säilyttämisestä.
Selkeä sääntely helpottaisi myös työsuojeluviranomaisen valvontatyötä. Jos hengityksensuojainten tiiveyden varmistaminen olisi velvoittavaa, viranomaisella olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet puuttua puutteelliseen hengityksensuojaukseen. Työturvallisuuden kannalta merkittävien asioiden ei pitäisi jäädä suositusten varaan, vaan niiden toteutuminen tulisi voida myös todentaa työsuojeluviranomaisen tekemän valvonnan yhteydessä.
Asennetta ei voi ostaa rautakaupasta, vaan se luodaan yrityksessä. Kun työnantaja, työnjohto ja työntekijät sitoutuvat yhdessä hengityksensuojauksen kehittämiseen, suojainten oikeasta käytöstä tulee osa yrityksen hyvää turvallisuuskulttuuria. Paras suojainkaan ei suojaa, ellei sitä käytetä oikein ja johdonmukaisesti.
