Vapaaehtoiset 2

Maalari Katjusa Leväniemi tekee vapaaehtoistyötä päihderiippuvaisten kanssa.

– Olen vetänyt 13 vuotta vertaistukiryhmiä vangeille. Ensimmäiset kymmenkunta vuotta olin ryhmänvetäjänä Käyrän avovankilassa. Nyt olen toiminut 3 vuotta Huittisten vankilassa.

– Puhun heidän kanssaan samaa kieltä, yritän ansaita tällä tavoin ”taivaspaikkani”, jo 21 vuotta raittiina ollut Leväniemi naurahtaa.

– Ymmärrän, mitä he käyvät läpi. Minulle niistä asioista puhuminen ei ole hankalaa. Haluan olla tekemässä tästä maailmasta paremman paikan elää. 

Keskustelut ovat luottamuksellisia ja vankilan henkilökunta ei saa tietää niistä mitään.

Leväniemi on käynyt useissa muissakin vankiloissa työskentelemässä päihderiippuvuuksista kärsivien kanssa.

– Vapaaehtoisryhmässä on 2 vetäjää. Vankiloiden säännöt ovat tiukentuneet vuosien varrella.

Kun Leväniemi aloitti vapaaehtoistyön, puhelinsoitto vankilaan ja toisen vapaaehtoistyöntekijän suositus takasi pääsyn muurien sisäpuolelle. Tänä päivänä vapaaehtoistyöntekijöille tehdään ensin turvallisuusselvitys.

– Suurimmalla osalla vangeista on päihdeongelma ja päihdekuntoutusta on hyvin vähän tarpeeseen nähden. Jos kuntoutukseen panostettaisiin, se tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi.

Suomessa kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu olennaisesti kahvinjuonti. Niin myös vankilan vertaistukiryhmän toimintaan.

– Huittisissa tapaaminen järjestetään vankilan ruokalassa. Aluksi luetaan teksti. Sen jälkeen käydään kierros, jossa jokainen saa kertoa asioitaan.

Leväniemi auttaa vertaistukiryhmässä olleita vankeja silloin, kun he ovat vapautumassa.

– Kun vanki on lähdössä siviiliin tai hoitopaikkaan, etsimme hänelle paikallisten vertaistukiryhmien ja tukihenkilöiden yhteystietoja.

Leväniemi on toiminut vankien nimettynä tukihenkilönä. Tukihenkilön työ alkaa jo ennen vapautumista vankiin tutustumisella. Tukihenkilö on mukana vankilomilla ja pitää yhteyttä vapautumisen jälkeen.

– Kun vanki pääsee ensimmäistä kertaa lomalle pitkän vankilahistorian jälkeen, silloin on hyvä olla joku mukana tekemässä päiväohjelmaa.

Vankilomilla tehdään hyvin tavallisia asioita. Käydään syömässä hampurilaisia, pistäydytään kirpputoreilla.

Maalarin ammatin lisäksi Leväniemi on kouluttautunut mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajaksi.

– Vuonna 2010 oli lama eikä ollut töitä. Siskoni ehdotti, että lähde tekemään avustajan töitä; niihin ei tarvita papereita.

Avustajan töissä hurahti 7 kuukautta ja Leväniemi palasi kesäksi maalaushommiin. Seuraavana syksynä oli vuorossa nuoriso-ohjaajaopinnot, josta Leväniemi eteni lähihoitajaksi.

– Minusta tuli puolivahingossa kausityöntekijä. Pääpaino on kesän maalaustöissä. Keikkailen toki talvellakin, mutta hiljaisina aikoina teen päihdetyön sijaisuuksia.

Leväniemelle teatterin tekeminen on toinen tärkeä harrastus. Erityisen rakas on Salon teatteri, jossa hän on tehnyt monta kertaa lavasteita ja kylttejä talkoilla.

– Asun Loimaalla, mutta olen yhä Salon osasto 56:n puheenjohtaja. Kävimme maalaamassa osaston voimin kesänäytelmän lavasteet.

Vapepaa ja jääpalloa

Timpuri Juha Lappi on ollut elvyttämässä Varkaudessa vapaaehtoista pelastuspalvelua eli vapepaa. Kipinä harrastukseen tuli isän muistisairaudesta.

– Yllätyksekseni tilaisuudessa paikalla oli vajaat 20 henkeä. Minut valittiin työtoimikunnan vetäjäksi, Lappi kertaa vuoden 2018 tapahtumia.

Lappi oli 3 kautta Varkauden Vapepan puheenjohtaja ja tätä nykyä hallituksen jäsen. Vapepan toimintaan kuuluvat olennaisesti yhteydet viranomaisiin ja vapaaehtoisjärjestöihin sekä erilaisten kriisi- ja onnettomuustilanteita varten harjoittelu.

–  Olemme harjoitelleet muun muassa vesikriisin varalta, evakuointia ja vesistöonnettomuuden uhrien etsimistä.

Varkautelaiset ovat joutuneet myös tositoimiin.

– Hälytys tulee viranomaisilta. Suurin osa hälytyksistä koskee kadonneiden ihmisten etsimistä. Suomalainen ikärakenne on sellainen, että muistisairaita vanhuksia on paljon. Sienestys- ja marjastusaikoihin syksyllä on eniten tehtäviä.

Etsintöjä ei tehdä pelkästään jalkapatikassa. Erityisesti nuoret vapepalaiset tykkäävät autoilla tehtävästä katuetsinnästä. Kehitteillä on myös drooni-avusteista etsintää.

Lapin omat tyttäret innostuivat vuosituhannen alussa jääpallosta ja sen seurauksena hän päätyi Warkauden Pallo -35:n vetäjäkolmikkoon.

– Olen itse pelannut, joten se oli minulle luonnollista lähteä mukaan toimintaan. Olin siellä vuoteen 2011 asti.

Seuraavaksi Lappi siirtyi Lappeenrannan Veiterään kakkosvalmentajaksi. Siellä heräsi ajatus Wiipurin susien elvyttämisestä. Lopputuloksena WiSun naisten edustusjoukkue on ollut Bandyliigan 10-kertainen Suomen mestari vuosina 2014–2024.

– Viimeiset 2 kautta olen ollut joukkueenjohtajana, enkä enää vastaa valmennuksesta, seuran puheenjohtaja Lappi sanoo.

Nykyisin WiSussa pelataan myös salibandya, johon kipinä tuli entisten saipalaisten jääkiekkoilijoiden mukana.

– Saimme harrastajamäärät nousemaan merkittävästi tällä tavalla. En ole päivääkään katunut sitä, kun läksin lasten ansiosta harrastamaan jääpalloa.

Lapin perheen iltatähti on viime talvena innostunut jääpallosta ja Juhalla voi olla taas edessä WP-35:n nuorisovetäjän tehtävät

– Puhutaan, että jääpallo on kuoleva laji, mutta nuorissa on paljon potentiaalia.

Kolmas vapaaehtoisharrastus Lapilla on MPK eli maanpuolustuskoulutus.

– Olen osallistunut väestönsuojelukoulutukseen. Meillä on vuosittain harjoituksia, jotka yleensä järjestetään Kuopiossa pelastuslaitoksen tiloissa tai oikeassa väestönsuojassa.

Harjoitteluun kuuluu muun muassa väestönsuojan käyttökuntoon valmistelua.