Väkivalta pois jääkiekkokaukaloista

– Olen jääkiekkofani. Seuraan IFK:n pelejä. Haluan, että eurooppalainen jääkiekko on yhtä herrasmiesmäistä kuin käsipallo. Tappelut eivät kuulu kaukaloon, mutta jostain syystä väkivalta kuuluu yhä jääkiekkoon. Siinä puolustetaan kunniaa kummallisella tavalla, Helsingin yliopiston tutkija Harry Lunabba sanoo.

– Maskuliiniset esikuvat voisivat haastaa IFK:n ja vaatia joukkuetta väkivallattoman jääkiekon edelläkävijäksi. Haastan itse joukkueen kannattajana tavoittelemaan tätä. Se ei tee minusta tai IFK:sta vähemmän miehekästä, vaan päinvastoin. Otetaan tavoitteeksi kausi 2026–20267 väkivallattomaksi.

Yhteiskunta toimii monin tavoin miesten ehdoilla. Samaan aikaan pojilla ja nuorilla miehillä on myös ongelmia tosielämän pyörteissä.

Lähisuhdeväkivalta on Suomessa merkittävä ongelma. Yli puolet naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua. Naiset kokevat miehiä useammin sekä vakavaa että toistuvaa väkivaltaa.

– Miesten väkivallan kohteena eivät ole pelkästään naiset vaan myös miehet. Julkisilla paikoilla tapahtuva väkivalta kohdistuu enemmän poikiin kuin tyttöihin, Lunabba muistuttaa.

Tutkimusten mukaan niin viranomaiset kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisetkin vähättelevät miesten kokemaa väkivaltaa. Se voidaan kuitata hevosenleikkinä, josta ei saa valittaa. Malli on iskostunut syvälle yhteiskuntaan.

– Miehet on kasvatettu niin, että he näkevät väkivallan yhtenä ongelmien ratkaisumuotona. Mikään ei kuitenkaan syrjäytä niin tehokkaasti kuin väkivalta. Se vie työn sekä parisuhteen ja lapset.

Samaan aikaan pojat ja miehet vähättelevät itse kohtaamaansa väkivaltaa. Uhrin asemaa ei tunnisteta juuri lainkaan.

– Väkivalta pitää samalla sekä tuomita että tunnistaa.

Koiraharrastajana Lunabba on nähnyt, kuinka huonosti kohdelluista koirista tulee kaikkiin vihaisesti reagoivia ja jatkuvasti haukkuvia rakkeja.

– Miten miehistä puhutaan? Jos heistä puhutaan aina negatiivisesti, tuloksena on räksyttäjiä. Sensitiivisyyden yksi puoli on se, millä tunteella puhumme miehistä. Ongelmiin pitää suhtautua vakavasti, mutta ei moralisoiden.

Tasapaino syntyy joustavuudesta

Erityisesti some on luonut ikäviä miehisyyden huonoja puolia korostavia julkkiksia, kuten ihmiskaupasta, raiskauksista ja järjestäytyneeseen rikollisryhmään kuulumisesta syytetyn Andrew Taten. Hän jakelee kuuntelijoilleen ohjeita siitä, että äijä ei saa nynnyillä ja mies on perheen pää.

Lunabba ennustaa, että tämän päivän yläkoululaiset kasvavat kovempiin arvoihin kuin aikaisempi sukupolvi. 1970-luvulta lähtenyt tasa-arvoisuutta korostava ilmapiiri on vaihtumassa johonkin muuhun.

– Sosiaalinen pääoma on yhä enemmän sidoksissa perinteiseen pääomaan. Aikaisemmin yhteisön jäsenenä pystyi elämään halvemmalla. Eriytyminen tapahtuu parhaillaan, emme ole enää kaikki samoissa pihajuhlissa. En haluaisi olla synkkyyden ennustaja, mutta tämä polarisaatio huolestuttaa minua.

– Erityisesti työväenluokka kohtaa monimuotoisuutta. Esimerkiksi rakennustyömaalla ei välttämättä pärjää pelkästään suomen kielellä. Työmaaparakissa ruokia säilyttävät monista eri kulttuuritaustoista tulevat työntekijät. Intersektiot ja diversiteetit ovat korkeakoulutettujen puheissa, mutta työväenluokalla ne ovat arjessa.

Tasapainoisen miehen merkki on Lunabban mukaan joustamiskyky.

– Jos maalarilta menee työt alta ja hän pystyy sen jälkeen löytämään merkityksiä elämäänsä asiakaspalvelijana, elämässä pääsee taas eteenpäin.

Lunabban mielestä ammattikoulut ovat unohtuneet kattavasta lukioverkosta kannetun huolen varjoon.

– Miksi ammattikoululaiset ovat olleet säästökohteena? Meidän pitäisi tunnistaa se, että nimenomaan ammattikouluissa kohdataan monimuotoisuutta, Lunabba muistuttaa.

Hyvät oppimistulokset olisivat mahdollisia, jos puitteet ja resurssit olisivat kunnossa.

Ammattikoululaisista merkittävä osa on erilaisia oppijoita, jotka vasta hakevat parasta tapaansa omaksua tietoa. Ammattikouluun päätyy opiskelemaan paljon lukivaikeuksista kärsiviä henkilöitä. Maahanmuuttajat opiskelevat pääasiassa ammattikouluissa.

– Ammattikouluista säästäminen on epäarvostavaa ja hämmentävää. Ammattikouluissa on hyvää se, että siellä tehdään työelämäyhteistyötä, mutta siinäkin tuntuu siltä, että työharjoittelulla korvataan kunnianhimoista opetustyötä.

Kielellisiin ja matemaattisiin valmiuksiin pitäisi myös panostaa. Pisa-tulosten huononemisessa Lunabban mielestä on huolestuttavinta se, että erityisesti heikoimmin osaavien osuus on kasvanut.

– 2000-luvun alussa ei juuri ollut sellaisia koululaisia, jotka olisivat saaneet alhaisimpia mittaustuloksia. Nyt se ryhmä kasvaa voimakkaimmin ja se selittää tulosten alamäkeä.

Luokkahuone nurinpäin

Lunabballa on erittäin helposti toteutettava niksi oppimistulosten parantamiseen: pyörivä tuoli opiskelijoille. Ennen opettajan oli helppo seurata luokan edestä, kuinka opiskelijat paneutuivat muistiinpanojen tekoon tai tehtävien ratkomiseen. Tänä päivänä tietokoneen näyttö on opettajan ja opiskelijan välissä. 

– Opettaja ei näe ruudun takaista toimintaa. Jos olisimme pragmaattisia, kateederi olisi luokan takana eikä edessä. Kun opettaja puhuu, opiskelijat kääntyvät häntä kohden. Kun ruvetaan tekemään tehtäviä, käännytään näytön eteen. Silloin opettaja pääsee valvomaan luokkaa. Tämä olisi suuri innovaatio, Lunabba naurahtaa.

– Tietokoneet ovat houkuttimien alttari ja ne haittaavat keskittymistä.

Sosiaalityön opettajana ja tutkijana Lunabba näkee päivittäin esimerkkejä sukupuolten eriytymisestä. – Sosiaaliala on erityisen naisenemmistöinen, mutta naisvaltaisuutta pitää myös ymmärtää monimuotoisesti. Naisvaltaiset alat, kuten sosiaalityö, kohtaavat, esimerkiksi sote-keskustelussa ilmeistä vähättelyä. Sote-integraatiota edistetään ilmeisen lääkärilähtöisesti. Naisvaltaisuus ei myöskään helpota pojille ja nuorille miehille tyypillisten mielenterveys- ja sosiaaliongelmien tunnistamista.
– Pitää miettiä miten teemme koulutusaloista houkuttelevia kaikille. Kannustan tyttöjä koodaamaan sekä poikia lukemaan ja laskemaan tai opiskelemaan sosiaalitieteitä, Lunabba kiteyttää.