Työnantajien tavoitteena oleva ammattiyhdistysliikkeen toimintakyvyn murentaminen etenee yksilökeskeisessä maailmassamme menestyksekkäästi. Kilpailuyhteiskunnassa on päästy tilanteeseen, jossa työntekijät yrittävät ensisijaisesti pelastaa oman selkänahkansa ja tällaisessa ahdistavassa tilanteessa ei välttämättä riitä empatiaa tai solidaarisuutta muille työntekijöille.
Rakennusliiton voima on ollut pitkään jäsenistössä ja yleissitovissa työehtosopimuksissa. Varapuheenjohtaja Ojasen mukaan neuvotteluilmapiiri on muuttunut ja on mahdollista, että kulttuuri tulee muuttumaan tulevaisuudessa useiden erillissopimusten sekasotkuksi. Jo nyt olemme erittäin tietoisia, etteivät sopimuksemme turvaa kaikkia alan työntekijöitä, vaan osa joutuu totaalisen riiston kohteeksi.
Prekaaritöitä tutkinut kirjailija on perehtynyt aiheeseen Britanniassa, jossa siirtotyöläisillä on aivan yhtä huono, ellei huonompi tilanne kuin Suomessa. Tutkimuksessaan hän haastatteli satoja työläisiä, joista vain kourallinen oli kuullut mitään ammattiliitoista. Sama ongelma on havaittu Suomessa. Ulkomaalainen työvoima yritetään pitää irti yhteiskunnasta ja kilpailemassa toisiaan vastaan, paremman työsopimuksen ja tulevaisuuden toivossa.
Jäsenistön merkitys Rakennusliitolle on tulevaisuudessa suurempi kuin ainoastaan yhteissumma. Toiminnan painopiste tulee siirtää merkittävästi enemmän työkohteisiin. Tarvitsemme valveutunutta, sanavalmista ja ennakkoluulotonta jäsenistöä, joka on valmis puolustamaan työkavereiden työsuhteita, opastamaan ja antamaan neuvoja sekä tarvittaessa käyttämään joukkovoimaa epäkohtien korjaamiseen.
Kaikilta jäseniltä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa aktiivista osallistumista keskusteluun siitä, ovatko työkohteessa asiat siinä mallissa kuin niiden tulisi olla ja mitä niiden korjaamiseksi voidaan tehdä sekä myös pyrkiä toteuttamaan tarpeelliset toimet. Liiton näkyvyys kentällä on muutakin kuin toimitsijan pyörähdys pihamaalla. Siihen voi jokainen jäsen vaikuttaa. Vähintään.
