Rakennusliiton jäsenlehti
Petteri Orpon (kok.) hallitus on murentanut Ara-tuotannon perusteita enemmän kuin yksikään edeltäjänsä tällä vuosituhannella. Toimissa näkyy vahva ideologinen lataus, vaikka osassa linjauksista on kyse myös valtion heikosta taloustilanteesta. Sosiaalista asuntotuotantoa halutaan vähentää ja siirtää painopistettä markkinavetoiseen rakentamiseen.
Negatiivinen suhtautuminen Ara-tuotantoon on näkynyt hallitusohjelmasta lähtien, mutta rakentamisen heikon suhdannetilanteen pakottamana hallitus on kuitenkin joutunut toistuvasti hölläämään jo tehtyjä kiristyksiä. Ara-asunnot ovatkin auttaneet rakentajia selviytymään gryndituotannon kriisistä.
Hallituksen tekemien isoimpien muutosten ikävät seuraukset näkyvät vasta tulevaisuudessa, viiveellä. Hallitus päätti lopettaa asumisoikeustuotannon (aso) rahoittamisen, ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (Ara) lopettaminen pienentää asuntoasioiden painoarvoa. Isoin muutos on kuitenkin itsenäisen asuntorahaston lopettaminen.
Budjettitaloudesta irrallinen asuntorahasto on luonut edellytyksiä pitkäjänteisen sosiaalisen asuntotuotannon tekemiselle. Rakentajille asuntorahaston varallisuus on ollut kullanarvoinen elvytysväline, jonka turvin rakentajat ovat saaneet työtä, ja yritykset ovat selviytyneet vaikeiden aikojen yli.
Hämmästyttävää on, miksi rakennusala ei ole lähtenyt Rakennusteollisuus RT:n johdolla kunnolla puolustamaan sosiaalista asuntotuotantoa ja sen edellytyksiä. Markkinaehtoisuuden puolesta puhutaan innokkaasti, mutta todellisuudessa ollaan laskusuhdanteessa oltu käsi ojossa turvautumassa Ara-tuotantoon. Urakointi on tuonut liiketoimintaa ja työtä. Vaikeina aikoina on rakennusliikkeiden gryndikohteitakin muutettu Ara-tuotannoksi rakennusliikkeiden ahdingon helpottamiseksi.
Hallituksen nihkeydestä huolimatta Ara-asuntoja on rakennettu runsaasti, vuonna 2024 yhteensä 8 400 asuntoa. Siihen käytettiin noin 2 miljardia korkotukilainojen myöntämisvaltuutta yhteensä 2,25 miljardin euron valtuudesta. Tälle vuodella korkotukilainoja voidaan myöntää 1,75 miljardilla. Rakennusurakoiden alentunut hintataso on mahdollistanut sen, että uustuotannon aloitusten kappalemäärä pysyy lähes viime vuoden tasolla.
Aran tehtäviä jatkavasta Varkesta (Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus) saadun arvion mukaan ara-aloituksia kertyy tänä vuonna 8 000 kappaletta tai ehkä vähän enemmänkin.
Ensi vuonna Ara-aloitukset lähes puolittuvat, vaikka hallitus siirsikin budjettiriihessä 135 miljoonaa lainoitusvaltuutta vuodelta 2027 ensi vuodelle. Lainoitusta voidaan myöntää vain 1,135 miljardin edestä. Tuotannon määrää pudottaa myös se, että opiskelija-asuntojen lainoitusosuuden kasvattaminen kuluttaa aikaisempaa enemmän valtuutta.
Takauslainojen myöntämisvaltuutta kasvatettiin 200 miljoonaan euroon, mutta niiden käynnistyminen on vaikeaa.
Vuonna 2027 Ara-aloitukset romahtavat budjettiriihen päätöksillä noin 2 000 asuntoon, eli noin neljäsosaan nykytasolta.
Ara-asuntojen aloitusluvut olisivat paljon toteutuneita pienempiä, jos hallituksen aikomukset olisivat toteutuneet. Heti hallitusohjelmassa hallitus teki ison asuntopoliittisen ratkaisun toteamalla yhdellä lauseella, että asumisoikeustuotannon (aso) lainoitus lopetetaan. Päätös oli yllätys, vaikka tiedossa on, että erityisesti valtiovarainministeriölle asumisoikeus on ollut punainen vaate koko olemansa olonsa ajan.
Ankea suhdannetilanne on kuitenkin pakottanut hallituksen hidastamaan useita kertoja aso-tuotannon alasajoa. Lopputuloksena on, että asumisoikeusasuntojen lainoja hyväksytään tämän vuoden loppuun asti, ja tänä vuonna käynnistyy peräti noin 2 400 asuntoa. Viimeiset aso-talot valmistuvat vasta vuonna 2027.
Orpon hallitus on yrittänyt ajaa asumisoikeustuotantoa alas, mutta silti sitä on aloitettu runsaasti. Vuosina 2024–2025 aso-asuntoja lainoitetaan Varken mukaan 4 979 kappaletta.
Ara-tuotannon leikkaukset on ikävä uutinen koko asuntorakentamisen ja myös rakentajien työllisyyden kannalta. Tänä vuonna asuntoaloitukset jäävät kokonaisuutena luultavasti selvästi alle 20 000 asunnon. Ensi vuonna gryndin aloitusten pitäisi kasvaa tuntuvasti, että päästäisiin kokonaisluvuissa edes tämän vuoden tasolle Ara-aloitusten pudotessa.
Hallitus on myös pyrkinyt ideologiansa mukaisesti siirtämään väkisin painopistettä tiukemmin säännellystä pitkästä korkotuesta lyhyeen korkotukeen ja takauslainoitukseen. Näissä asunnoissa ei säännellä asukasvalintaa eikä vuokria. Yhteiskunnan tukien kannalta menettely on älytöntä. Tiukasti rajatun sosiaalisen tuotannon sijasta rakennetaan valtion riskillä asuntoja kohderyhmälle, jolle on jo ennestään tarjolla liian kanssa vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja.
Lyhyellä korkotuella on aloitettu tänä vuonna lähes 1 000 asuntoa.
Hallituksen kielteinen suhtautuminen sosiaaliseen asuntotuotantoon näkyy myös Asumisen rahoitus- ja kehityskeskuksen lopettamisessa. Virasto lopetettiin viime helmikuussa ja sen tehtävät siirrettiin ympäristöministeriöön, sinne perustetun erillisen Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen hoidettavaksi. Päätöstä perusteltiin hallinnollisena ratkaisuna ja säästöillä, eikä sillä perustelujen mukaan olisi vaikutusta asuntopolitiikkaan. Keskusviraston lopettaminen kuitenkin pienentää vääjäämättä asuntoasioiden painoarvoa.
Lopettamisprosessi oli hämmentävä. Arassa oli juuri käyty yhteistoimintaneuvottelut, joissa henkilöstöstä neljäsosa, yhteensä 16 henkeä sai lähtöpassit. Samalla laadittiin uusi organisaatio pienemmän asuntotuotannon olosuhteisiin. Yt-neuvottelujen loppumisesta oli kulunut vain 5 päivää, kun hallitus yllätti myös Aran johdon kertomalla Aran lopettamisesta. Virasto oli kuulemma kutistunut niin pieneksi, että sen jatkaminen itsenäisenä ei ollut enää perusteltua. Aiemmin Ara on kuitenkin toiminut suurin piirtein samankokoisena organisaationa.
Pari kuukautta ennen Aran lopettamista ympäristöministeriö oli asettanut työryhmän selvittämään valtion asuntotuotannon, ja myös asuntotuotannon hallinnon kehittämistä. Työryhmällä oli vielä puoli vuotta toiminta-aikaa jäljellä, kun Aran lopettamisesta päätettiin. Näyttääkin selvältä, että lopettamispäätös oli tehty jo ennakolta.
Eduskunnassa Aran lopettaminen vietiin läpi budjettilakeina, ilman kunnollista asuntopoliittista keskustelua. Poliittiset valtasuhteet olivat oikeat, ja hallinnon sisäinen operaatio sopi hyvin tarinaan hallinnon tehostamisesta ja virkakunnan menojen leikkaamisesta.
Aran lopettamista isompi päätös on itsenäisen Valtion asuntorahaston (VAR) lopettaminen. Eduskunta käsittelee asiaa parasta aikaa, ja lakiehdotusta koskeva kritiikki on ollut joitain poikkeuksia lukuun ottamatta suorastaan tyrmäävää. Huolta kannetaan niin pitkäjänteisen sosiaalisen asuntorakentamisen tulevaisuudesta kuin asuntojen riittävyydestä. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin pitää rahaston lakkauttamista ongelmallisena perusoikeuksien näkökulmasta.
Kuvaavaa on, että esimerkiksi kaupunkien hyvin kriittisillä näkemyksillä ei näytä olevan vaikutusta. Budjettiriihen tiedotustilaisuudessa asuntorahaston 2,3 miljardin euron varallisuus oli jo lisätty lukuihin pienentämään budjetin alijäämää.
Kun valtion asuntorahasto vuonna 1990 perustettiin, sen kantavana ajatuksena oli toimia valtion budjetista riippumattomana toimijana. Silloin se pystyisi suhdanteista riippumatta rahoittamaan sosiaalista asuntotuotantoa ja myöntämään avustuksia. Näin on pyritty takaamaan asuntopolitiikan pitkäjänteisyys ja mahdollisuus reagoida suhdanteisiin budjettitaloutta joustavammin. Vaikka rahaston itsenäisyyttä on asteittain heikennetty, erillinen rahasto on ollut asuntorakentamisen kannalta tärkeä.
Valtion asuntorahaston lopettamista on perusteltu myös rahaston varallisuuden hiipumisella. Varoja oli kuitenkin jäljellä vielä reilusti yli 2 miljardia, vaikka niitä on käytetty rutkasti myös muuhun kuin asuntorakentamisen menoihin. Rahaston varojen siirrot valtion budjettiin nousevat yhteensä 2,5 miljardiin vuosina 2005–2026, kun myös ensi vuotta koskeva linjaus otetaan laskuihin mukaan.
Ensimmäinen siirto asuntorahastosta valtion budjettiin tehtiin vuonna 2005, silloin se perustui valtion ulkopuolisen velanoton korkokustannuksiin. Vuonna 2019 syntyi poliittista kiistaa, kun rahaston varoja käytettiin ensimmäisen kerran valtion budjetin yleismenojen rahoittamiseen.
Ara-tuotannon rahoitusta vaikeuttaa vuonna 2022 tehty tilastomuutos. Sen jälkeen korkotukilainat on laskettu valtion velaksi. Muutos heilautti Suomen velkasuhdetta kertaheitolla selvästi huonommaksi. Korkotukilainoissa ei kuitenkaan ole kyse valtion velanotosta. Valtio ainoastaan antaa pankkien ja Kuntarahoituksen myöntämille lainoille täytetakauksen. Lainojen vakuutena ovat kiinteistöt, ja valtio maksaa ongelmatilanteissa vain vakuuden ja lainapääoman välisen erotuksen.
Tilanteen nurinkurisuus konkretisoitui hyvin ensi budjettiriihen numeroissa. Niiden mukaan vuoden 2027 korkotukilainavaltuuden leikkaus pienentää julkista velkaa. On siinä ihmettelemistä kohtuuhintaista asuntoa tarvitsevalla kansalaisella.
