Työturvallisuus vaatii funtsimista

Työtapaturmien taustalla on yleensä vyyhti ymmärtämättömyyttä, osaamattomuutta sekä huonoa suunnittelua ja johtamista.

– Työmaalla juridinen vastuu on helppo löytää. Se kuuluu työnantajalle ja päätoteuttajalle. Kaikkea ei kuitenkaan voi laittaa niiden piikkiin. Jokainen tekee valintoja myös itse, Tapaturva Oy:n toimitusjohtaja Juha Merjama sanoo.

Merjama kertoo tuoreen esimerkin kivimiesten työmaalta. Työntekijä pyöritteli yksin parhaan taitonsa mukaan 92-kiloista murkulaa.

– Kysyin tältä nuorelta työntekijältä, missä kunnossa kroppa hänellä oli.

Kivimies oli vastannut, että kunto on ihan kohdillaan. Hänen työkaverinsa oli kuitannut saman tien, että puhu vain omasta puolestasi. Työmaan nostojen ergonomiaa ei oltu mietitty lainkaan. Se tulee näkymään tulevaisuudessa tuki- ja liikuntaelinsairauksina. Työnantaja ei ollut ohjeistanut nostoista, mutta työntekijät eivät olleet myöskään itse miettineet turvallisia nostotekniikoita.

Naulapyssyn kanssa urakoiva harjoittelija ei välttämättä ole kuullutkaan kuulosuojaimista ja niiden käytöstä, vaikka ne ovat valmiiksi kiinnitetty kypärään. Kukaan ei ole muistanut kertoa niiden käytöstä ja työntekijä ei ole osannut ottaa selvää niiden tarpeesta.

Lisäkierrettä työmaiden turvallisuusjohtamiseen tuo aliurakointi ja töiden ketjutus. Työmaan siivottomuus on myös merkki huonosta johtamisesta.

– Turvallisuuden johtaminen on muuttuvassa ympäristössä hyvin vaikeaa. Rakennustyömaalla on epäonnistuttu pahemman kerran, jos siellä näyttää samalta illalla kuin aamupäivällä. Lähtökohtana on, että työskentely-ympäristöä yritetään muuttaa paremmaksi.

Jokaisella aliurakoitsijalla on hieman erilainen käsitys työturvallisuudesta ja urakkaan kuuluvista loppusiivousvelvoitteista. Pahimmassa tapauksessa työmaalla ei ole edes yhteistä kieltä tarkempaan sopimiseen.

Alueellista vaihtelua

Merjaman mukaan työturvallisuuden taso vaihtelee paljon alueellisesti. Osittain siihen on vaikuttanut Avin erilaiset aluekohtaiset käytännöt. Avien toimintaa ollaan yhdenmukaistamassa ja tulevaisuudessa työsuojelun käytäntöjen pitäisi yhtenäistyä koko maassa.

Merjaman kokemuksen mukaan työntekijät suhtautuvat työturvallisuuteen myönteisesti, jos välineet ovat kunnollisia.

– Työntekijät tietävät, miten työt voidaan tehdä turvallisesti. Onko työntekijät lannistettu niin, että he suostuvat työskentelemään, koska työstä pidättäytyminen ei ole vaihtoehto, Merjama miettii.

Merjama kertoo esimerkin eräältä TR-mittauksen kalibrointikierrokselta. Hän huomasi telineillä rakentajan ilman suojalaseja.

– Kerroin, että teen tästä merkinnän. Kaveri oli vihainen kuin ampiainen: ”Teen täällä hiki päässä töitä ja nämä lasit huurtuvat saman tien!”

Merjama oli varautunut tilanteeseen ja tarjosi rakennusmiehelle huurtumattomia suojalaseja koekäyttöön. Iltapäivällä Merjama näki rakennusmiestä uudelleen ja hänellä oli suu oikein messingillä.

– Kaveri peukutti ja kertoi, että nyt on hyvät ja toimivat suojalasit.

Merjama törmäsi samaan työntekijään pari viikkoa myöhemmin ja sai samat kehut suojalaseista sekä pari vinkkiä työmaan työturvallisuuspuutteista.

– Työntekijä halusi oikeasti suojata silmänsä, mutta hänellä oli ollut aikaisemmin onnettomat välineet siihen. Hän oli hyvin turvallisuusmyönteinen, mutta hänet oli vedetty aivan maanrakoon asian suhteen, eikä kuunneltu hänen tarpeitaan.

Ensimmäisen kerran tulistumiseen oli vielä vaikuttanut se, että rakennusmies oli jo saanut pari varoitusta suojalasien puuttumisesta työmaalla.

Aloittavat yrittäjät tarvitsevat tietoa

Merjama on paikallistanut yhden yritysryhmän, jonka työturvallisuuden tasoa voitaisiin kohottaa merkittävästi jo pienellä infoamisella.

– Maailman paras timpuri tekee töitä ja huomaa, että hän voisi työllistää itsensä perustamalla oman firman. Tälle maailman parhaalle timpurille riittää keikkaa ja pian hän palkkaa toisen, kolmannen ja lopulta 15. timpurin. Silloin hän nostaa sen toiseksi parhaimman timpurin työnjohtajaksi.

– Se tarkoittaa sitä, että meillä on 2 sairaan hyvää timpuria, jotka eivät ole saaneet minkäänlaista koulutusta työnantajajuttuihin. He ovat pirun hyviä tekemään duunia, mutta kukaan ei ole kertonut heille lainsäädännöstä ja työturvallisuuden vaatimuksista eikä he välttämättä tiedä, että heidän pitäisi opiskella ne kuviot.

Pienen rakennusfirman pyörittäminen on todella kokonaisvaltaista työtä. Merjaman ratkaisu olisi tarjota vaikkapa päivän mittainen koulutus työnantajan velvoitteista ja työturvallisuudesta.

– Rakennusalalla on paljon 10–30 henkeä työllistäviä yrityksiä. Miten tämä joukko tavoitettaisiin, Merjama kysyy.

Merjama on kulkenut samanlaisen timpurireitin omassa yrityksessään. Tapaturva oli aluksi yhden miehen firma, joka laajeni hiljalleen.

– Kun aloitin yrittäjänä parikymmentä vuotta sitten, kävin vakuutusyhtiön järjestämän ilmaisen puolen päivän mittaisen kurssin, jossa puhuttiin vakuutusasioista. Myöhemmin kävin juristin vetämän kurssin yritysten sopimuksista. Vasta siinä vaiheessa itsellenikin hahmottui, mitä firman nimenkirjoitusoikeus tarkoittaa.