Seuraan pienen mutkan takaa erästä sairaalahanketta, jonka etenemistä vauhditetaan suunniteltua nopeamman valmistumisen palkitsemisella erillisillä bonuksilla päätoteuttajalle. Alueella on kuitenkin jo valmiiksi muutaman vuoden ikäisiä kiinteistöjä, joissa on eriasteisia sisäilmaongelmia. Laadun merkitys on toissijaista, mikäli kustannukset saadaan kutistettua minimaalisiksi.
Kustannussäästöjä hankittaessa ryhdytään tinkimään kaikesta mahdollisesta ja jokainen porras missä kuluja vähennetään oikaisemalla, heikentää lopputuotteen laatua ja toimivuutta. Säästämällä päädytään helposti lain väärälle puolelle, kuten ulkomaista työvoiman käyttöä tutkiva Rakennusliiton toimihaara on useasti todennut.
Urakalla kiiruhtaminen tyhmentää rakentamista niin, että luokattomat suunnitelmat menevät läpi, eivätkä työnjohtajat enää uskalla, saatikka osaa löytää ja puuttua ilmiselviin tuotannossa vastaan tuleviin haasteisiin. Joskus voisikin vaikka kysyä rakennustyöntekijän mielipidettä. Päätoteuttajalle kuitenkin riittää, että työnjohtaja tai oikeammin urakkavalvoja osaa ottaa kännykällä kuvia ja tarvittaessa todistaa, ettei sattunut laiminlyönti tai virhe ollut mitenkään heidän syytään.
Tämä ei ole lopulta hyödyksi kenellekään ja yhteiskunnalle koituvat kustannukset moninkertaistuvat kiirehtimisen ja käyttökelvottomien suunnitelmien vuoksi. Rakentaminen on kallista puuhaa, sitä ei käy kieltäminen, mutta tuotantovaiheen aikana syntyneiden laatuvirheiden korjaaminen vasta kallista onkin. Japanilaiset ovat tämän aikoinaan huomanneet ja autoteollisuudessa keskityttiin laadukkaaseen tuotteeseen pienimmän läpimenoajan sijasta.
Onkin kiinnostavaa nähdä, kuinka nopeaksi muodostuu tulevan sairaalarakennuksen elinkaari, kun sitä viedään eteenpäin mahdollisimman tehokkaasti ja palkkiorahojen tavoittelu etusijalla. Luonnollisesti toivon olevani väärässä ja lopputuotteesta tulee mitä oivallisin rakennus sen tilaajalle, eikä se päätyisi tarpeettoman nopeasti saattohoitopotilaaksi.
