Harmaan talouden torjunta kuntapäättäjien muistilistalle

Kunnissa ja hyvinvointialueilla rakennetaan vuosittain miljardien eurojen arvosta. Näillä verorahoilla rahoitetuilla työmailla ilmenee jatkuvasti väärinkäytöksiä kuten alipalkkausta, ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöä ja muita harmaan talouden ilmiöitä.

– Olisi kohtuullista vaatia, että julkisilla verorahoilla rahoitetut kohteet olisivat sekä sosiaalisesti että ekologisesti kestäviä, Rakennusliiton puheenjohtaja Kimmo Palonen totesi avauspuheenvuorossaan.

Palosen mukaan pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, vaan kuntienkin pitää oppia käyttämään jo olemassa olevia työkaluja harmaan talouden torjuntaan. Näitä keinoja ovat muun muassa se, että poliitikot selvittävät, onko oman kunnan tai kaupungin hankkeissa kaikki kunnossa, otetaan käyttöön RT-ohjekortti Työvoiman hyväksikäytön torjunta rakennusalalla ja rakennuttamisen kilpailutusehtoihin lisätään ketjutuksen kielto.

Tapaukset tulevat liian myöhään poliisin tietoon

Rikosylikonstaapeli Noora Halmeenlaakso Keskusrikospoliisin tiedusteluosastolta totesi, että työperäinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa on näkynyt jo vuosien ajan lehtien palstoilla ja Keskusrikospoliisissa. Hän on enemmän huolissaan siitä, mitä ei nähdä.

Miksi osa jää näkymättömiin?

– Tapaukset tulevat liian myöhään poliisin tietoon. Uhrit puhuvat vasta, kun ovat päässeet irti hyväksikäyttötilanteesta ja työnantajan ruuvi on löysentynyt. Myös uhrien luottamus poliisiin voi olla heikko ja osin aiheesta, sillä usein rikollisia ei saada tuomiolle, Halmeenlaakso sanoi.

Halmeenlaakson mukaan uhreilla voi ylipäätään olla huonoja kokemuksia viranomaisista joko Suomesta, omasta kotimaastaan tai matkan varrelta.

– Lisäksi joillain uhreilla on ajatus, että he olisivat itse myötävaikuttaneet tilanteeseensa. ”Olen halunnut tulla tänne, maksanut kynnysrahaa jne”. Ajattelevat itse olevansa syyllisiä, vaikka tämä ei ole totta.

Poliisissa viive ilmitulon osalta vaikuttaa siihen, että näytön saaminen vaikeutuu, eikä pakkokeinoja usein enää voida siinä vaiheessa käyttää.

Rikollisuus myös muuttaa muotoaan.

– Aina tulee jotain uutta petkutusta. Myös viranomaiset ovat kiinnostuneita ilmiön eri osa-alueista omista näkökulmistaan. Esimerkiksi verottaja verotuksen, eläketurvakeskus omastaan ja kaikilla on rajalliset resurssit vaikuttaa. Yhteistyö on siksi tärkeää. Kun eri tahot näkevät harmaan talouden yhteisenä ongelmana, voidaan katvealueita pienentää.

Halmeenlaakso toteaa, että jos yhteistyöhön saadaan mukaan vielä rakennuttajat ja luottamushenkilöt, on harmaan talouden torjunnan asema vahva.

– Tieto ei synny meille Keskusrikospoliisiin jumalaisesta tyhjiöstä, vaan tarvitsemme siihen teitä kaikkia. Kanavia on useita, muun muassa nettivinkki, Helsingin poliisin ITKA-ryhmä (työperäinen ihmiskaupparyhmä), Rikosuhripäivystys sekä vihjepostit ja -puhelimet. Meitä voi myös konsultoida. Rikosilmoitus ei ole ainoa tapa tuoda näitä asioita poliisin tietoon.

Halmeenlaakson mukaan mitä enemmän heillä on tietoa, sitä helpompi heidän on kohdentaa toimenpiteitä tehokkaasti.

– Silloin saamme tietoa siitä, mitkä ovat niitä isoja kaloja.

Helsingin kaupunki näyttää suuntaa

Helsingin kaupungin asuntotuotanto on tehnyt Rakennusliiton ja Rakennusteollisuus RT:n kanssa töitä harmaan talouden kitkemiseksi viitisen vuotta.

– Kun aloitin työssäni vuonna 2020, lehdissä oli isosti uutisia Oodin työmaalla tavatusta työperäisestä hyväksikäytöstä. Aloin pohtia, miten asiat ovat ATT:ssä ja otin yhteyttä RT:n aluejohtaja Diana Råmaniin, että lähtisikö hän kanssani työmailla. Diana ehdotti myös Rakennusliiton ottamista mukaan, Helsingin kaupungin uudistuotannon yksikön päällikkö Merja Rukko kertoo.

Helsingin kaupunki ja järjestöt loivat yhdessä toimintatavan, jossa ryhmä jalkautuu työmaille vähintään 4 kertaa vuodessa. Toinen puoli ryhmästä kiertää työmaalla jututtamassa työntekijöitä, toinen puoli tarkistaa muun muassa tilaajavastuuasiakirjoja ja työlupia konttorilla.

– Käynneistä tehdään muistio ja samalla viedään tietoisuutta näistä asioista urakoitsijoille, Rukko sanoo.

Yhteisistä valvontakäynneistä on myös ollut hyötyä, sillä epäkohtia on löytynyt. Yhdellä työmaalla urakoitsijalla ei ollut mitään käsitystä siitä, keitä työmaalla työskenteli ja minkälaisilla sopimuksilla. Toisella taas oli rikottu sopimusehtoja ja käytetty aliurakoitsijaa, josta ei ollut ilmoitettu tilaajalla. Työmaalla oli myös epäselvyyksiä työlupien kanssa ja väärin kirjattuja kansalaisuuksia.

– Tästä olemme oppineet sen, että valvontakäynnit ovat tärkeitä, pelkkien papereiden tarkistaminen ei riitä. Myös eri toimijoiden kanssa toteutettu yhteistyö on äärimmäisen tärkeää. Sanktioiden on oltava riittävän isoja ja niitä on uskallettava käyttää, Rukko listaa.

Kuka on vastuussa?

Rakennuttajapäällikkö Juha Vuorenmaa Vantaan kaupungilta, HR-palvelujohtaja Anu Aspiala Skanskalta, rakennuttajapäällikkö Niina Nurminen Ilmariselta ja Rakennusliiton varapuheenjohtaja Jyrki Ojanen perkasivat seminaarin lopuksi harmaan talouden tämänhetkistä tilannekuvaa.

Kaikki osallistujat ovat olleet työperäisen hyväksikäytön kanssa tekemisissä tavalla tai toisella. Muun muassa Aspiala ja Nurminen ovat olleet itse mukana selvittämässä erilaisia väärinkäytöksiä.

Sekä Skanskalla että Ilmarisella urakoiden ketjutus on rajattu, Ilmarisella yhteen, Skanskalla kahteen. Myös kevytyrittäjien käyttö työmailla on kielletty.

– Esimerkiksi meillä aliurakoitsija ei voi antaa urakkaa eteenpäin ilman meidän hyväksyntää ja perusteltua syytä, Aspiala kertoi.

Nurminen pohti myös sitä, kenen pitäisi kantaa vastuu, kun palkkoja jää maksamatta.

– Kyllä jonkun on oltava maksuvelvollinen. Onko se sitten tilaaja vai pääurakoitsija? Nurminen kysyi.

Ojanen muistutti osallistujia siitä, että kun alaspäinketjutusta on rajattu, on alkanut lisääntyä vaakasuuntainen ketjuttaminen.

– Julkisessa kilpailutuksessa pitäisi voida vaatia, että urakan voittaja toteuttaa kohteen vähintään 30-prosenttisesti omalla työvoimalla, Ojanen ehdotti.

Kaikkien osallistujien mielestä myös lainsäädäntöä olisi syytä kehittää eteenpäin. Lausunnolla on parhaillaan hankintalain uudistus, mutta uudistuuko se riittävästi?

– Uskallan väittää, että hankintalakia ja harmaan talouden lainsäädäntöä ei ole riittävästi peilattu keskenään. Lähinnä on tehty yksittäisiä, erillisiä lainsäädäntöjä, Vuorenmaa totesi.

– Lainsäädännön kehittämisen lisäksi kaikkien toimijoiden pitäisi tarkastella omaa tekemistään, Aspiala sanoi.