Asuntorakentamisen alho on ollut ennennäkemättömän pitkä ja syvä. Kuluneina kahtena viime vuotena valmistuneiden asuntojen määrä on jäänyt noin 20 000 kappaleeseen, jopa alle sen. Kuluva vuosi 2026 näyttää vielä heikommalta. Päätynemme noin 15 000 asunnon valmistumiseen. Ensi vuosikin näyttää ennusteiden valossa todella synkältä. Ilman valtion tukemaa tuotantoa luvut olisivat vielä paljon synkemmät, koska vapaarahoitteinen tuotanto on lähes pysähdyksissä.
Rakentajia on pudonnut ja putoaa pois ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta enimmäisaikojen täytyttyä. Rakentajia on pudonnut perusturvan varaan ja kynnelle kykenevät ovat vaihtaneet alaa. Luvassa on taas kerran työvoimapula ja sen myötä lisää vaatimuksia ulkomaisen työvoiman vapaammalle virtaukselle.
Valtion tutkimuslaitos VTT on tehnyt jo pitkään ennusteita tarvittavasta asuntotuotannon määrästä vuosittain. Arvio perustuu mm. nykyiseen asuntokantaan, asuntojen poistumaan ja väestöennusteeseen ikäryhmittäin ja alueittain. VTT:n ennusteen mukaan asuntoja tarvitaan vuosittain 31–35 000 kappaletta seuraavan 20 vuoden ajan.
Tunnetusti rakentaminen on erittäin verointensiivistä toimintaa. Rakentamisen tuotannosta palautuu yli 40 prosenttia veroina ja veroluonteisina maksuina kansantalouteen. Erityisesti asuntorakentamisen työllisyysvaikutus on kiistaton. Alan työnantajajärjestö RT arvioi, että miljoonan euron panostus asuintuotantoon tarkoittaa 14 henkilötyövuotta kun lasketaan mukaan varsinaisen rakentamisen lisäksi suunnittelu, palvelut ja työmaalle ostettavat tuotteet.
Meillä siis näyttää olevan tarve asunnoille, ja työllisyys- sekä verovaikutukset suorastaan huutavat toimia asuntotuotannon lisäämiseksi. Mitä sitten asuntorakentamisen tukemiseen tulee, Orpo-Purran hallitus on istunut koko tähänastisen hallituskauden pelisilmänsä päällä. Hallitus on systemaattisesti leikannut valtion korkotukivaltuuksien määrää aina vuoden 2023 2,2 miljardista eurosta ensi vuoden 500 miljoonaan euroon.
Huhtikuun budjettiriihestä odotettiin hallituksen toimia tilanteen korjaamiseksi. Se mitä saatiin, ei hurraahuutoja aiheuta. Käytännössä kaikki toimet, joita hallitus teki, kohdistuvat vapaarahoitteeseen tuotantoon. Tunnettua on, ettei kuluttajilla ole ostohousut jalassa monista eri syistä, eikä vähiten siksi, että hallitus on aiheuttanut politiikallaan ilmapiirin, jossa nekin keillä työtä on, ovat laittaneet kukkaronnyörinsä kiinni. Asuntokaupat eivät ole ensimmäisenä listalla. Tähän ei auta hallituksen tekemät laina-ajan enimmäisajan pidennys tai lyhennysvapaakuukausien lisääminen.
Se mitä nyt tarvittaisiin, on kohtuuhintaiseen vuokratuotantoon panostaminen. Tämä on ollut mahdollista nyt leikkurissa olevien valtion korkotukivaltuuksien ansiosta. Vaikka juuri nyt ei asunnoista ole pulaa, on selvää, että jossain vaiheessa meillä on todellinen pula etenkin järkevän hintaisista vuokra-asunnoista kasvukeskuksissa. Tämä uhkaa muodostua talouskasvun tulpaksi, jos työntekijöillä ei ole mahdollisuutta järkevänhintaiseen asumiseen siellä missä työtä on tarjoilla. Koska rakennushankkeet ottava aikaa vähintään 1,5–2 -vuotta, olisi juuri nyt oikea aika rakentaa asuntoja.
Valtion korkotukivaltuutus ei tarkoita sitä, että valtio joutuisi maksumieheksi antamillaan vakuuksilla. Valtio ei lainoja maksa ja korkotukea vain jos, ja siltä osin kuin markkinakorko ylittää omavastuuosuuden. Korkotukikin pienenee laina-ajan myötä ja täytetakaus ei maksa käytännössä mitään Kaiken tämän jälkeen tulee laittamatta mieleen se, että ollaanko tässä hallituksen toimesta tietoisesti rakentamassa asuntopulaa? Tehdään sijoittajille noutopöytä valmiiksi rahastaa asuntopulalla. Rakennetaan asuntopula niin vaalirahoittajat kiittävät.
