Asunnottomuus on kasvussa
Kodittomuuden poistaminen pienentää muita yhteiskunnan palvelujärjestelmien kuluja.
Asunnottomien määrä lähti viime vuonna kasvuun. Sininauhasäätiön tuoreen Kulu vai koti – Asunnottomuuden muuttuva kuva Suomessa -tutkimuksen mukaan asunnottomuus uhkaa nyt uusia ryhmiä.
– Hyvin harva tietää, että meillä on Suomessa asunnottomia lapsia, Sininauhasäätiön kehitysjohtaja Leena Rusi muistutti.
Vuonna 2024 asunnottomia perheitä oli 110. Asunnottomuuden pahentumiseen ovat erityisesti vaikuttaneet sosiaalitukileikkausten yhteisvaikutukset ja elinkustannusten kallistuminen sekä pienet tulot. Suuren asunnottomuusriskin piirissä ovat nyt yksinhuoltajat, työttömät, opiskelijat, maahanmuuttajat, eläkeläiset ja erityisryhmät, joihin kuuluvat muun muassa vammaiset ja päihdekuntoutujat.
– Asunnottomuus lisääntyi runsaalla 300 ihmisellä viime vuonna, Sininauhasäätiön toimitusjohtaja Kimmo Karvonen kertoi.
Orpo-Purran hallituksen tavoitteena on pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2027 mennessä. Pitkäaikaisasunnottomuus väheni viime vuonna 8 hengellä. Karvonen ei usko, että loput 1010 pitäaikaisasunnotonta saisi asunnon tämän hallituskauden aikana.
Hyvinvointialueiden perustaminen on osaltaan hankaloittanut asunnottomuuden vähentämistä. Eniten tukea ja palveluja tarvitsevat asunnottomat ovat riippuvaisia hyvinvointialueiden palveluista.
– Aikaisemmin kaikki palvelut olivat kaupungin tai kunnan vastuulla. Nyt asuntopoilitiikka kuuluu kaupungille ja sosiaalitoimi siirtyi hyvinvointialueelle. Aiemmin kaupungin sosiaalityöntekijät tunsivat asiakkaansa ja he saattoivat todeta, ettei Pentti sovi tuonne, tämä on parempi paikka hänelle.
Karvosen mukaan lisäongelmia tulee siitä, että hyvinvointialueelle tulee laskennallisesti kalliimmaksi järjestää asunto asunnottomalle kuin jättää asunnoton heitteille. Kadulla tallaava asunnoton ei saa asumistukea, mutta tukiasunnossa asuvalle asukkaalle se maksetaan.
Sininauhasäätiön laskelmien mukaan tukiasunnon saaneen ihmisen sosiaalimenot pienenevät vuosien myötä.
– Esimerkiksi sairaalakustannukset vähenevät asunnon saamisen myötä. Asunnoton ihminen on sairaalahoidossa keskimäärin 6 vuorokautta vuodessa. Itsenäiseen asumiseen kuntoutuneilla se on enää 1,2 vuorokautta vuodessa.
Poliitikkojen kommenttiraita
Tutkimuksen julkistustilaisuuteen osallistuivat myös eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Krista Kiuru (sd.), kokoomuksen Helsingin pormestariehdokas, apulaispormestari Daniel Sazonov ja kansanedustaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasalo (vas.) sekä Fressi Healthin toimitusjohtaja Harri Aho.
– Hallituksen tekemät asumistuen ja toimeentulotuen asumisosan leikkaukset ovat pahinta yhteiskuntapolitiikkaa. Näin köyhien ihmisten avulla halutaan säästää, Kiuru paukutteli hallitusta oppositio-otteella.
Helsinki ei kuulu mihinkään hyvinvointialueeseen, joten Karvosen hahmottelema palvelujen ja asunnon järjestämisen eriytyminen ei näy pääkaupungin kaduilla. Sazonovin mukaan erityisesti pitkäaikaisasunnottomuutta on saatu vähennettyä viime vuosina.
– Elinkustannusten kohoaminen näkyy häätöjen lisääntymisenä. Ne lisääntyivät jo ennen asumistuen muutoksia.
Helsingissä asunnottomuus on suoraan yhteydessä asumisen kalleuteen.
– Meillä on ollut riittävää asuntotuotantoa ja olemme tehneet myös yhteiskunnallisesti tuettua vuokra-asumista. Meillä ei ole vuokrat, esimerkiksi muihin eurooppalaisiin pääkaupunkeihin verrattuna, lähteneet rajuun nousuun.
Sazonov pelkää, että muutaman vuoden päästä Helsingissä on kovat vuokrankorotuspaineet, mikäli asuntorakentamista ei saada heti käyntiin.
Honkasalo ei jaa Sazonovin maalaamaa kuvaa asuntopolitiikan onnistumisesta.
– Kolmen valtuustokauteni aikana kohtuuhintaisen asuntotuotannon osuus on vähentynyt koko ajan. Kokoomus haluaa nimenomaan kasvattaa markkinaehtoista tuotantoa. Asumisen korkeasta hinnasta kärsivät kaikki helsinkiläiset. Se rikkoo kaupungin elinvoimaa myös sillä, että sen työntekijöillä ei ole varaa asua kaupungissaan.
Sininauhasäätiön tietopaketti asunnottomuudesta:
