Tasaista puurtamista suhdanteista riippumatta

Satakunnassa rakennusalan näkymät ovat tasaisen harmaat.

– Täällä ei rakentamisessa ole piikkejä eikä laskujakaan, vaan jotain on tasaisesti käynnissä. Meillä on ollut koko ajan töitä huonompana aikanakin, Elebet Oy:n pääluottamusmies Marko Leppämäki kuvaa maakunnan ja oman työpaikan tunnelmia.

Elebetillä on töissä reilut 20 omaa työntekijää, 14 vuokratyöntekijää ja 1 yrittäjä. Töitä tehdään elementtitehtaille tyypillisessä vaihtelevasti rytmitetyssä päivävuorossa. Yrityksessä maksetaan peruspalkan ja osaurakan yhdistelmää.

Elebetiläiset ovat Porin osasto 043:n jäseniä. Leppämäki kuuluu osaston hallitukseen.

– Olen ehdolla liittokokousvaaleissa. Isompien yritysten luottamusmiehillä on tietenkin paremmat tsäänssit, mutta katsotaan miten käy.

Leppämäki on juuri selvitellyt maaliin yhden työkykynsä menettäneen työntekijän irtisanomiskuviota.

– Työntekijä oli ollut jo pitkään sairaslomalla ja siirtynyt jo Kelan päivärahoille. Yht’äkkiä Kelan lääkäri oli päättänyt näkemättä häntä, että hän onkin työkykyinen.

Kela-tuet loppuivat siihen paikkaan ja Leppämäki selvitteli työnantajan ja Rakennusliiton kanssa, miten sosiaaliturva olisi järjestettävissä.

– Työntekijän suostumuksella työnantaja irtisanoi hänet, sillä terveydentilan takia sopivaa työtä ei ollut tarjolla, Leppämäki kuvaa monimutkaisempaa prosessia.

Rakennusliiton sosiaaliasioista vastaavat tekevät Kelan päätöksestä valituksen ja auttavat liiton jäsentä vielä työuran jälkeenkin.

Kauhajoelta lähtöisin oleva Leppämäki on ollut Elebetin leivissä 16 vuotta. Pääluottamusmiehen pestillä Leppämäki on nyt 5. kaudellaan. Ensimmäisen valinnan jälkeen vastaehdokkaita ei ole ollut.

– Kun tulin tänne töihin, silloinen luottari kosiskeli minua työsuojeluvaltuutetuksi. Olin pari kautta tsv:nä, jonka jälkeen pidin vähän paussia. Sitten minua pyydettiin hakemaan luottamusmieheksi.

Pitkiä työsuhteita, uusia kasvoja

Elementtitehtaan puuosaston työntekijä Pertti Juhala on kuulunut Rakennusliittoon 1980-luvulta lähtien.

– Yritän pitää tällä kortinpeluulla nuoriso-osastoa pois kännykältä, Juhala kertoo kasvatustyöstään ruokatunnin korttiringissä.

Juhala on toistamiseen Elebetin leivissä. Välissä hän työskenteli Suomen Imurikeskuksella reissuhommissa 5 vuotta. Juhala sai oman kiintiönsä täyteen hotelliyöpymisistä.

– Sitten meille tuli perheenlisäystä ja vaimo toivoi, että olisin enemmän läsnä kotona. Tämä tehdas on liki, asun parin kilometrin päässä, Juhala perustelee työpaikan valintaa.

– Täällä on mukava olla töissä, kun on hyvät työkaverit.

Muhamadou Jabbie on työskennellyt 5 vuotta Elebetillä. Hänen työpisteensä on elementtien viimeistelyssä.

– Tämä on ensimmäinen työpaikkani Suomessa. Olin muuttanut Pomarkkuun ja etsin töitä. Lähetin työhakemuksen sähköpostitse Elebetille ja minut kutsuttiin työhaastatteluun.

Kun pääluottamusmies kysyi Jabbielta haluaako hän liittyä Rakennusliittoon, vastaus oli kyllä.

– Saan Leppämäeltä informaatiota liiton toiminnasta ja työntekijän oikeuksista.

Ukrainalainen Oleh Korotkikh on työskennellyt 3,5 vuotta Elebetillä. Suomeen Korotkikh muutti vuonna 2015.

– Ukrainassa tein remonttihommia, mutta Suomessa tein ensiksi maataloustöitä. Pidin kuitenkin enemmän rakentamisesta ja hain alan töitä. Vuonna 2021 pääsin töihin porilaiseen elementtitehtaaseen.

Vaikka Korotkikh piti maataloustöistä, työ oli etupäässä sesonkiluonteista ja työsuhteet määräaikaisia. Elementtitehtaalla on mahdollisuus säännöllisempään ansioon.

Korotkikh kuuli Rakennusliitosta työkavereiltaan ja päätti liittyä jäseneksi 3 vuotta sitten.

– Minulla on paljon kysymyksiä Leppämäelle ja hän auttaa minua aina.

Korotkikh kertoo, kuinka esimerkiksi lomautusilmoituksen koukerot selvisivät pääluottamusmiehen avulla.

– Ammattiliittoon kannattaa kuulua ihan varmuuden vuoksi, Korotkikh painottaa.

Haastattelun lopuksi Korotkikh haluaa kiittää suomalaisia siitä, että he auttavat ukrainalaisia sodan keskellä.

Kalja-arvonnalla rahaa harrastuksiin

Työsuojeluvaltuutettu Kimmo Koskisella on meneillään 5. kausi luottamustehtävässään. Työsuojeluvaltuutetun vaalit on järjestetty joka kerta, mutta siitä huolimatta kenellekään ei ole jäänyt prosessista mitään hampaankoloon.

– Tämmöisessä pienessä paikassa, jossa samat jätkät on töissä vuodesta toiseen, mistään ei tulisi mitään, jos ihmiset olisivat riidoissa keskenään, jo 20 vuotta Elebetillä työskennellyt Koskinen sanoo.

Tuoreimpana parannuksena tehtaalla on kiinnitetty huomiota kvartsipölyn hallintaan. 

– Isolle myllylle on esimerkiksi tullut vaakapölyn poisto, samoin pikkumyllyjen pölynpoistoa on parannettu. Siivousta tietenkin tarvitaan, siinä olemme parantaneet paljon vuosien mittaan.

Toinen asia, mikä on parantunut aikaisemmasta, on suojalasien käyttö.

Pomarkkulaisena Koskinen viihtyy Elebetillä jo lyhyen työmatkan vuoksi.

– Jos Poriin pitäisi lähteä töihin, palkkaani pitäisi korottaa aika lailla ennen kuin se kannattaisi.

Elebetin ruokalassa on joka perjantai kalja-arvonta, jolla kerätään rahaa työporukan virkistysrahastoon.

– Saimme idean korona-aikana. Me halusimme samalla tukea porilaisia pienpanimoita. Voittaja pääsee maistamaan muutaman erikoisoluen, Leppämäki kertoo.

Toinen virkistysrahaston tulonlähde ovat hallista kerätyt palautuspullot ja -tölkit.

– Niillä rahoilla olemme käyneet syömässä, keilaamassa ja muutamaan otteeseen risteilyllä.