Rakennusyritysten painiessa haasteellisen työtilanteen kanssa, paljastuu työntekijöille varsin konkreettisesti, miten tarkasti yritys on sitoutunut omiin arvoihinsa tai isostikin markkinoimaansa yrityskulttuuriin, jossa luvataan välittää työntekijöistä ja kuinka tärkeää osaava henkilökunta on toiminnan kannalta ja mitä kaikkea vielä.
Useissa vanhoissa, maineikkaissa ja suhteellisen suurissa yhtiöissä on laajat henkilöstön hyvinvointiohjelmat ja työntekijöiden tuntemuksia seurataan ainakin henkilöstökyselyllä. Rakentamiskulttuurin muutoksen myötä sekä vaikean työtilanteen, kohdattua, saadaan monilla työmailla havaita, että tällaisen yrityksen omat työntekijät joutuvat seuraamaan vierestä, kun aliurakoitsan porukka tekee keskeisimmät rakennustyöt. Silti muistetaan huolehtia, että olethan vastannut kyselyyn?
On sääli, että toisilla yrityksillä on kuvainnollisesti varaa näyttää keskisormea työntekijöilleen oman välittämiskulttuuriohjelmansa suojissa. Uskomatonta, että osaamista, sitoutuneisuutta, motivaatioita ja rahaa tuhlataan pitämällä osaavat omat työntekijät tyhjäkäynnillä ja rajapintatehtävissä. Tietysti nyt tätä osaavaa väkeä on lomautettuna, kuka mitenkin hoidetun prosessin läpi käyneenä.
Toisaalta samalla aikojen ollessa tällaisia, on ilahduttavaa nähdä kuinka aliurakointiyrityksen toimitusjohtaja voi astella suoraan työntekijöiden taukotilaan, kertoa mahdollisesti tulevasta uudesta työkohteesta ja siinä samalla näyttää suunnitelmia ja kysyä työntekijöiltään ratkaisuehdotuksia haasteellisen työvaiheen tekemiseen.
Tällaisen esimerkin nähdessään on ihailtava yrityksen toimintakulttuuria ja sitä arvostusta, minkä työntekijät saavat suoraan yritysjohdolta. Urakoitsijalla tuskin on kattavaa hyvinvointisuunnitelmaa, laajaa HR-osastoa tai tyytyväisyyskyselyitä duunareille. Olen täysin varma, että tällaisen urakoitsijan työntekijät ovat merkittävästi enemmän kuin kuluerä työnantajalleen. He ovat tuloksentekijöitä. Kuten paremmissa rakennusliikkeissä aina.
