Kvartsipitoisesta pölystä ja sen nykytilasta työsuojeluviranomaisen näkökulmasta
Rakentajan päätoimittaja Johanna Hellsten ihmetteli Rakentajan numero 4 pääkirjoituksessa sitä, miksi kvartsipölyyn ei suhtauduta edelleenkään sen vaatimalla vakavuudella. Kirjoitus poiki keskustelua ja näin siihen vastaa työsuojeluviranomaisen edustaja:
Kvartsipöly on rakennusalalla merkittävä terveydellinen riskitekijä. Sen hengittäminen voi johtaa vakaviin sairauksiin, kuten silikoosiin (kivipölykeuhkosairauteen) ja keuhkosyöpään. Siksi sen hallinta on olennainen osa rakennustyömaan työturvallisuutta. Kvartsin haitallisuus ja vaarallisuus on tiedetty jo pitkään, mutta erityisesti vuoden 2020 alusta tulleet lainsäädännön muutokset, nostivat kvartsipitoisen pölyn tarkemmin valvottavaksi. Rakentamisen turvallisuusasetuksessa (Vna 205/2009) oli voimaan tullessaan kirjattu erillinen pykälä työhygieenisille haittatekijöille, mutta alkuvuonna 2020 voimaan tullut Vna työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta, nosti kvartsiin liittyvät terveysvaarat sitovine raja-arvoineen ja tarpeet niiden valvontaan, selkeästi uudelle tasolle.
Lainsäädännön muutoksiin ja käytännön tason vaatimuksiin on rakennusalalla reagoitu, mutta olisi tilanne kvartsipitoisen pölyn torjuntaan ja työntekijöitten suojeluun voinut olla monella tapaa helpompikin. Korona vaikutti niin työmaihin kuin viranomaisen valvontaan. Ukrainan sodan alkamisen jälkeen on rakennusala joutunut kamppailemaan laskusuhdanteessa, joka ei ole varmasti lisännyt työturvallisuuteen ja terveellisyyteen liittyviä panostuksia. Tiedossa oli, että muutoksiin koko toimialalla menee aikaa.
Lainsäädännön yksi merkittävä uudistus vuonna 2020 oli työhygieeniset mittaukset kvartsipitoisen pölyn osalta. Jos altistumisen tasosta ei ole täyttä varmuutta, tulee työnantajan tehdä työhygieenisiä mittauksia. Tämä säädökseen kirjattu kohta mietitytti ja arvelutti työsuojeluviranomaisen edustajia tuolloin – ovatko kaikki työnantajat valmistautuneet tekemään työhygieenisiä mittauksia?
Onneksi työterveyslaitoksen johdolla ja toimialan vahvalla tuella alettiin laatia ns. työkortteja eri työvaiheista ohjeeksi työnantajille, kuinka toimia eri töissä ja työvaiheissa, niin talonrakennuksen kuin infran rakentamisen erilaisissa kohteissa. Työkortit perustuvat työhygieenisiin mittaustuloksiin, joiden perusteella on määritelty suojaustoimenpiteet.
Myös työsuojeluviranomainen hyväksyi näiden korttien käytön mittauksien sijaan, tiedostaen mittausten ja mittaajien saannin hankaluuden. Näitä kortteja tuotiin lisää rakennusalan toimijoiden käyttöön alkuvuodesta 2026 ja nyt on saatavilla kattavasti käytännönläheisiä ohjeita, kuinka kvartsipitoista pölyä voidaan torjua teknisin keinoin. Toimimalla korttien mukaan eri työvaiheissa, suoraa mittausvelvoitetta ei työnantajalla ole. Ja nämä kortistot kertovat mitattuine tietoineen, milloin erilaisissa töissä tai työvaiheissa on se tilanne, että töitä voidaan tehdä turvallisesti ilman hengityksensuojainta, tai työt edellyttävät teknisten toimien lisäksi myös hengityssuojaimia.
Viime vuonna työsuojeluviranomainen valvoi rakennustyömailla pölyntorjuntaa noin 1350 tarkastuksella. Puutteita havaittiin vajaalla 300 tarkastuksella ja pölyntorjuntasuunnitelmien osalta havainnot olivat samansuuntaisia. Varsin hyvänsuuntaisia tuloksia valvonnan kannalta siis, mutta toki työsuojeluviranomainen ajattelee omasta valvontatoimistaan tässäkin kohtaa kriittisesti ja miettii, että jääkö jotain valvomatta ja voisiko jotain valvoa paremmin ja onnistuttiinko tarkastusten suuntaamisessa siten, että kävimme siellä, missä työntekijöitten suojelulle on suurin tarve?
Työsuojeluviranomainen suhtautuu sekä kvartsin että asbestin valvontaan samalla vakavuudella. Asbestipurkutöiden valvontaan on kuitenkin olemassa oma lainsäädäntönsä, joka velvoittaa toimijoita mm. suojainten toimivuuteen, käyttöön ja huoltoon liittyen muuta lainsäädäntöä tiukemmin. Ja tässä tullaankin siihen asiaan, joka on henkilökohtaisesti mietityttänyt jo pitkään. Miksi edelleen hengityksensuojainten käytön osalta on niin paljon osaamattomuutta sekä terveydelle vaarallisia asenteita, niin työnantajien kuin työntekijöittenkin keskuudessa? Alalla ymmärretään hyvin, että putoamissuojausta tarvitaan yli 2 metrin korkeudella, mutta alalla ei ymmärretä millaisia kemiallisia riskitekijöitä, kvartsi mukaan lukien, meillä on ja miten niiltä suojaudutaan oikein?
Kvartsipitoisen pölyn hallitseminen rakennustyömaalla ei ole vaikeaa, jos työvaihe on suunniteltu etukäteen, mietitty pölynhallintamenetelmät, koneet ja laitteet, rajoitettu työvaiheeseen kuulumattomien pääsy alueelle ja hankittu tarvittavat ja oikeanlaiset hengityssuojaimet. Miksi sitten työn toteutus on välillä sitä mitä on? Missä on vika, ettei edes täysin selvissä tilanteissa käytössä ole mitään suojaustoimia ja tarkastaja joutuu käymään läpi pölyntorjunnan tarpeet koko työmaan vastuuketjun osalta ja pahimmillaan myös työntekijöitten kanssa. On tilanteita, jossa jopa omia suunnitelmia ei noudateta. Eikö meidän toimialaamme liittyvä koulutusjärjestelmä tuota riittävän määrän terveydelle vaarallisten asioitten osalta kykyä arvioida riskejä? Vai onko kyseessä puhtaasti asenneongelma? Eikö asian osalta ymmärretä, että näissä asioissa laskun maksajana olemme lopulta kaikki, osana yhteiskuntaa?
Emme halua syyttää huonosta tasosta ketään yksittäistä toimijaa, mutta työsuojeluvalvonnassa asennepuutteita nähdään valitettavasti joka tasolla. Puutteet yhdelläkin tasolla vaikuttavat lopputulokseen suuresti.
Koko toimialan, viranomainen mukaan luettuna, tulee tehdä vielä paljon asioita ja entistä tehokkaammin, jotta kvartsipitoiselle pölylle tai millekään muulle vastaavalle altisteelle tai kemialliselle haittatekijälle, ei rakentamisen parissa enää altistuttaisi entisten aikojen tapaan. Tämä edellyttää kaikilta alalla toimivilta, alkaen rakennushankkeeseen ryhtyvistä tahoista ja päättyen jokaiseen työnantajaan ja työntekijään, paljon parempaa perehtymistä sekä asennoitumista pölyntorjunnan suunnitteluun ja käytännön toimiin.
