Fanitapaaminen nokialaisessa puistossa

Ensi talvena työttömyysturvan leikkuri iskee monen asfalttimiehen toimeentuloon.

– Morjens Ville, kuuluu Asfalttikallion kaupunkikohteiden asfaltointiryhmästä nokialaisen kevyen liikenteen väylän työmaalla.

Ville Perukangas moikkaa puiston pientareelta iloisesti takaisin.

– Olen heidän faninsa, Perukangas painottaa.

Perukangas on seurannut asfaltointiryhmän työskentelyä useampaan otteeseen vuosien varrella. Työkoneiden seuraaminen on tuonut Perukankaalle myös fanituotteita, kuten Asfalttikallion lippalakin. Asfaltointityön seuraaminen kesäkuumalla vaatii nesteytystä ja sitä järjestyy asfaltointiryhmän levitysvaunun jääkaapista.

– Ville on meidän maskottimme, hän kiertelee työmaitamme, asfalttityöntekijä Tarmo Ojala sanoo.

Perukangas seuraa työtä turvallisen matkan päästä, kun porukka levittää pintaa läpitasauksen päälle. Asfaltoijat joutuvat ohjaamaan ystävällisesti pari rollaattorimummoa helpommalle kiertoreitille. Mummot ymmärtävät, että hetkellinen matkan pidentyminen takaa tasaisemman rollaattorikyydin tulevaisuudessa.

Ojalalla on meneillään 5. kausi Asfalttikalliolla. Alan työkokemusta on kertynyt vuodesta 1981 lähtien. Ensin isän mukana kesätöihin, sitten lukion ja kesken jääneiden teologian opintojen jälkeen pysyvästi asfalttihommiin.

– Raha oli se motivaattori, joka toi asfalttialalle.

Ojala on tyytyväinen nykyiseen palkanmaksajaan. Työvarusteet saa heti tarvittaessa. Kalusto on huippuluokkaa.

– Olen ensimmäistä kertaa töissä isossa talossa. Työterveyshuolto on todella hyvässä mallissa. Etenkin vanhemmalle miehelle se on hieno asia. Pääsemme työterveyshuoltoon myös lomautusajoilta, mikäli vaiva vaikuttaa työntekoon.

Edellinen Ojalan työnantaja oli Uudenmaan Asfaltti Oy, jonka luottamusmiehenä hän ehti olla yhden kauden. Uudenmaan Asfaltti oli hyvä työnantaja, mitä ei voi kaikista pienemmistä asfaltointifirmoista sanoa.

– Pikkufirmat alkoivat muuttua 1980-luvulta lähtien parempaan suuntaan, kun lainsäädäntö tiukkeni. Villejä firmoja on tietenkin vielä toiminnassa.

Tarmo Ojala luottaa enemmän perinteisiin työvälineisiin tietotekniikan sijaan.

Työtunnit vähentyneet

Ojala on huolissaan asfalttialan järjestäytymisasteesta.

– Olen surullinen nuorten puolesta, jos he eivät kuulu Rakennusliittoon. Millä heidät saisi houkuteltua jäseniksi, Ojala harmittelee.

Asfaltoinnissa tienasi aiempina vuosikymmeninä paremmin muun muassa löyhemmän työaikalainsäädännön ansiosta. Pikimiehet painoivat pitkiä päiviä ja se näkyi tilipussissa.

Ojala on kotoisin Helsingistä, mutta kotiutunut täysin Tampereelle.

– Asuin Helsingissä koko ikäni kaupungin vuokrataloissa. 1970–1980-luvuilla niissä asui paljon työmiehiä. Asukasrakenne on muuttunut.

Ojalalle osuu ensi talvena ensimmäistä kertaa ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan 20 prosentin leikkuri. Talous tulee olemaan tiukoilla säästöistä huolimatta.

– Ajattelen tässä myös työnantajia. Kaikissa kausiluonteisissa töissä, vaikkapa puutarhureilla tai kivimiehillä, on entistä vaikeampi saada ihmisiä töihin.

Ojalan mukaan asfalttialan epäsäännölliset työajat karkottavat jo nyt porukkaa alalta. Vuosiansioiden pieneminen pahentaa tilannetta entisestään.

Asfalttikallion alueyksikön pääluottamusmies, perämies Manu Viskari on ollut 14 vuotta alalla ja 8 vuotta Asfalttikalliolla. Nykyinen levitysryhmä tuli silloin Asfaltti Kymppi Oy:ltä.

– Alkuperäisiä jäseniä on enää 2 ja autokuski. Mekin olemme käyneet välillä muissa ryhmissä, Viskari kertoo.

Oma isä toi myös Viskarin alalle. Ensimmäinen kesätyöpaikka oli asfalttiasemalla. Pitkien työpäivien takaamat hyvät ansiot saivat jäämään asfalttihommiin.

– Olen kiertänyt kaikki asfalttihommat levitinkuskin töitä lukuun ottamatta. Levitintäkin osaan ajaa, mutta se on eri asia, kuinka hyvin, Viskari

– Teemme paljon pihoja ja ne ovat meidän porukallemme mielekkäitä kohteita. Niissä on muutakin kuin suoran vetelemistä. Tämä on työurani paras ryhmä. Esimerkiksi viime kesänä, kun olimme Virroilla, odotti työpäivän päättymistä, että pääsi saunomaan yhdessä työkavereiden kanssa.

– Olemme kesällä tekemisissä enemmän työporukan kanssa kuin vaimon kanssa. Kotiin mennään nukkumaan ja tekemään eväät, Ojala jatkaa.

Manu Viskari on tyytyväinen työnantajaansa, mutta ei työttömyysturvaansa.

Ison talon edut

Ryhmän työskentely sujuu saumattomasti. Työtehtävät vaihtuvat lennossa ja karavaani etenee nokialaista puronvartta pitkin. Työmaat keskittyvät Tampereen ympäristöön.  Näillä näkymin tämän levityskauden kaukaisin kohde on Parkanossa.

– Aikaisemmin olimme enemmän reissun päällä, mutta firman suurentuessa levitysporukoita on tullut joka kaupunkiin.

Viskari on samaa mieltä Tarmo Ojalan kanssa työnantajastaan.

– Kun täällä rahan takia ollaan, niin palkat ovat aina tulleet ajallaan. Kalusto on hyvää ja sillä on ilo tehdä töitä. Ei tarvitse murehtia työkaluista ja -vaatteista. Uudet saa heti, kun entiset krenaavat. Edenred pelaa, punttisalilta ja silmälaseista saa alennusta. En enää vaihtaisi pieneen taloon, vaikka palkka saattaisi olla hieman parempi.

Viskarin levitysporukka aloitti tämän kauden normaaliin tapaan toukokuun puolivälissä. Keikat tehdään etupäässä normaalissa arkipäivärytmissä, mutta yövuoroja on jonkin verran. Lyhyet työmatkat ja päivävuoro sopivat hyvin perheellisille. Samaa ei voi sanoa Orpo-Purran hallituksen tekemistä heikennyksistä työttömyysturvaan.

– Jos haluaisi tehdä talvella Asfalttikalliossa töitä, joutuisi lähtemään pääkaupunkiseudulle. Se ei taas oikein onnistu pienten lasten takia. Tampereella on vähän talvitöitä ja paljon halukkaita tekijöitä.

Viskarilla on 3 lasta ja edessä ensimmäinen talvi alennetulla työttömyyspäivärahalla.  Työttömyysturvan lapsikorotukset hallitus poisti jo vuoden 2024 keväällä.

– Kyllä se pistää miettimään. Pitääkö vaihtaa kokonaan alaa, sillä harva firma ottaa 2–3 kuukaudeksi töihin? Kun työttömyyspäiväraha pienenee 20 pinnaa 2 kuukauden jälkeen, sillä ei oikein enää tule toimeen. Nykyään kesällä tulee niin vähän tunteja, ettei säästöjä jää talveksi. Henkilökohtainen konkurssi on hyvin lähellä.

– Tulotaso on tippunut viimeisen 5 vuoden aikana ja se peilaa suoraan työttömyyspäivärahaan. Ennen tehtiin 14-tuntista työpäivää, nyt tehdään 8-tuntista.

Työttömyysturvaa parannettava

Asumisen ja muiden elinkustannusten kallistuminen näkyy nopeasti lapsiperheen arjessa. Viskarin vähimmäisvaatimus on, että työttömyysturva palautettaisiin vuoden 2024 alun tasolle.

– Varsinkin lapsikorotusten palauttaminen olisi tarpeen pienten lasten vanhemmille. Pilttiä, korvikkeita, vaippoja ja vaatteita kuluu paljon. Onneksi on vanhempia sisaruksia, jotta voi kierrättää.

Työttömyysturvan romahtaminen ja elinkustannusten nousu tuo paineita etenkin asfalttialan tes-neuvotteluihin.

– 6 prosentin palkankorotukset 2 vuoden aikana eivät ole kattaneet hinnannousuja.

Myös ylitöiden verotukseen olisi saatava loivempi kohtelu vuosiansioiden osalta.