Rakennusliiton jäsenlehti
Helsinki Pride -viikolla järjestetyssä, jo perinteeksi muodostuneessa työelämätapahtumassa keskusteltiin sateenkaarinuorten asemasta koulutuksessa ja työelämässä. Tapahtuman järjestivät palkansaajien keskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava.
Setan koulutusasiantuntija Venla Suutari kertoi ensin, mistä puhutaan: Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kohtaavat edelleen häirintää ja syrjintää elämän eri osa-alueilla, myös työelämässä ja oppilaitoksissa. Kuitenkin tasa-arvon edistämisvelvoite ja syrjinnän kielto koskevat myös työyhteisöjä ja oppilaitoksia.
Julkisen keskustelun sävy ja koventunut vihapuhe vaikuttavat tutkitusti nuorten tulevaisuudenuskoon.
– Nuori saattaa ylipäänsä pohtia, uskallanko unelmoida tulevaisuudesta, Suutari kertoi.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluminen vaikuttaa myös nuorten alanvalintaan: Onko alasta, opinnoista ja töistä semmoinen mielikuva, että siellä kunnioitetaan moninaisuutta? Vaikuttaako ala turvalliselta?
Kun opinnoista siirrytään työelämään, voi vastaan tulla rekrytointisyrjintä. Nuoret pohtivat, joutuuko työnhakua varten muuttamaan itseään ja uskaltaako sitten työpaikalla ottaa omat tarpeensa esiin.
– Työelämässä ei hoksata aina, millaiset asiat vaikuttaa siihen sateenkaarinuorten hyvinvointiin, Suutari totesi.
Esimerkiksi sillä, että saa käyttää omaa kutsumanimeään, on iso vaikutus.
Suutari mainitsi muunsukupuolisen nuoren, joka ensin esiintyi työharjoittelussa virallisella nimellään. Lopulta hän uskalsi pyytää työyhteisöä kutsumaan häntä kutsumanimellään. Osa otti sen käyttöön heti, osa ei ollenkaan.
Toinen nuori ei ollut töissä kertonut lesboudestaan. Pride-kuukauden aikana kahvipöydässä olikin puhuttu, miten pride on tarpeeton ja käytetty nuorta loukkaavaa haukkumasanaa. Yhtäkkiä nuoren tutut työkaverit eivät enää olleetkaan turvallisia.
Monilla työpaikoilla asiat ovat myös hyvin: henkilökuntaa koulutetaan, häirintään ja syrjintään puututaan, työntekijöiden itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan ja järjestelmät toimivat.
Suutarin alustuksen jälkeen nähtiin 2 paneelikeskustelua, joihin osallistuivat poliittisten nuorisojärjestöjen edustajat. Varsinaista väittelyä ei saatu aikaan, ja keskustelijat olivat monista asioista samoilla linjoilla.
Ensimmäisessä keskustelussa oli mukana Demarinuorten puheenjohtaja Julia Väänänen, Vihreiden nuorten puheenjohtaja Maria Saita ja Keskustanuorten puheenjohtaja Milla Veteläinen.
Keskustelu oli varsin yksimielinen: puheenjohtajat vaativat sekä lakimuutoksia että käytännön tekoja ja valvontaa sateenkaarinuorten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Keskustanuorten Veteläinen totesi, että kyse on arjen teoista ja päätöksistä toimia yhdenvertaisesti.
– Kyllä tässä on kyse siitä, miten me toisiamme kohdataan ja miten me toisiamme kunnioitetaan, Demarinuorten Väänänen tiivisti.
Työmarkkinajärjestöille osallistujat näkivät monia rooleja. Vihreiden nuorten Saita puhui etenkin kouluttamisesta ja tukemisesta. Väänänen nosti esiin myös työehtosopimukset ja sen, miten ne huomioivat yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvät asiat, sekä lainsäädäntöön vaikuttamisen.
Toisen paneelikeskustelun osallistujat olivat Perussuomalaisen Nuorison pääsihteeri Liina Taussi ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja Heta Uhtio. Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että syrjintä työelämässä ja opinnoissa on väärin, mutta näkivät syrjinnän eri tavoin.
Perussuomalaisen Nuorison Taussi totesi, että syrjintä työelämässä ei ole kenenkään etu ja kaikkien pitäisi olla työnhaussa ja lain edessä samalla viivalla. Hänen mielestään positiivinen erityiskohtelu asettaa ihmiset eri asemaan.
Vasemmistonuorten Uhtio totesi, että esimerkiksi rekrytoinneissa positiivinen erikoiskohtelu on vielä nykyään tarpeen. Hän toivoi, että tilanne olisi eri 10 tai 20 vuoden kuluttua.
Positiivisella erityiskohtelulla tarkoitetaan erityistoimenpiteitä, joilla parannetaan tiettyyn ryhmään kuuluvien henkilöiden asemaa ja olosuhteita. Positiivisesta erityiskohtelusta säädetään yhdenvertaisuuslaissa.
Työantajien rooli yhdenvertaisuuden edistämisessä nähtiin molemmissa paneelikeskusteluissa tärkeänä. Vasemmistonuorten Uhtion mukaan työnantajien olisi tuotava esiin, että työpaikka on turvallinen sateenkaari-ihmisille.
– Tällä hetkellä me ei olla siinä tilanteessa, että se olisi olettama, Uhtio harmitteli.
Taussin mielestä työnantajien tulisi itse voida päättää, onko käytössä esimerkiksi sukupuolineutraaleja wc- ja pukuhuonetiloja. Hän vertasi tiloja muihin työnantajan tarjoamiin työsuhde-etuihin.
– Työnantaja voi huomioida työntekijöitä tai houkutella työntekijöitä miten haluaa, Taussi totesi.
Vasemmistonuorten Uhtio toivoi kaikille työpaikoille tahoja, joille häirinnästä ja syrjinnästä voi raportoida.
– Vaikka meillä on luottamusmiehiä, niitäkään ei ole kaikilla työpaikoilla.
Helsinki Pride yhteisön koulutussuunnittelija Touko Niinimäki toivoi loppupuheenvuorossaan konkretiaa. Kaikkien yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen liittyvien korulauseiden takana tulisi olla jonkinlainen mittari, jolla se voidaan todentaa.
Pride-kuukauden ja Helsinki Pride -viikon aikana on helppo nyökytellä ja puhua tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Muina kuukausina pitäisi kuitenkin tehdä konkreettisia tekoja.
– Näiden asioiden todellinen tila mitataan siellä marraskuun sateessa, loskassa ja viimassa, Niinimäki totesi.
