Isojen rakennustyömaiden henkilöstötilat ovat kehittyneet laadultaan ajan saatossa. Vastaavasti henkilöstötilojen rakenne rakennustyömaalla on muovautunut sellaiseksi, jossa työmaan johdon henkilöstötilat sijaitsevat ylimmäisenä koppirivistönä suorittavan työntekijäportaan päällä. Se, että työmaan johto on ”ylhäällä” ja tekijät ”alhaalla”, ei ole vain fyysinen ratkaisu – se on symbolinen. Se kertoo: ”Kuka johtaa, kuka suorittaa”.
Mesujen työmaakoppien alla sijaitsevat päätoteuttajan omien työntekijöiden henkilöstötilat, jonka jälkeen rivistössä eri aliurakoitsijoiden henkilöstötilat ja viimeisenä vuokratyöntekijöiden tilat, jos tilaa sattuu olemaan. Ja eri kansallisuudetkin tuntuvat eristäytyvän omiin henkilöstötiloihinsa. Tällaisessa järjestelyssä syntyy kuppikuntia ja ajattelua, että on nuo ja sitten olemme me. Tilallinen eriyttäminen lisää siiloutumista.
Olen itse huomannut omassa työssäni kun kokoustan ja tapaan rakentajia eri tilaisuuksissa, että asettaudumme kokoushuoneessa kukin tottumuksemme, olemuksemme ja asemamme mukaan joko kokoustilan eteen, tilan taakse ja aikaisemmilta kerroilta tuttuihin paikkoihin istumaan. Oma tiimikaveri istuu vieressä palaverissa ja antaa henkistä taustatukea parran pärinälle.
Meillä oli pikkujoulut viime vuoden puolella. Työnantajani oli funtsinut ennakkoon ja laittanut pikkujouluissa vakiintuneet istumajärjestykset uusiksi. Oli päätetty jakaa pikkujoulupöytiin tulijat pöytänumeroin. Vitosnumeron hatusta vetäneet istuivat pöytään numeroon 5 ja niin edelleen. Vaikka työtä on tehty yhdessä pitkään, tästä huolimatta tuntui aluksi kankealta saada juttu kulkemaan.
Jälkeenpäin uutta istumajärjestelytapaa kiiteltiin: Olipa pikkujouluissa kiva jutella Hempan ja Lissun kanssa samassa pöydässä. En tiennytkään Hempan aikaisemmasta värikkäästä työhistoriasta. Lissulla oli illan aikana vaikka kuinka paljon ideoita työntekomme kehittämiseksi ja vahvistamiseksi.
Hahmotan niin, että mesut ja työmaa haluavat pitää omat työmaakoppinsa ja henkilöstötilansa parakkirivin päällimmäisenä kuten nykyäänkin ihan perustellusti työmaan hallinnon syistä, mutta pitäisikö rakennustyömailla alkaa funtsia työntekijöiden sijoittamista ohjatusti mukavasti sekaisin henkilöstötiloissa?
Nykyinen henkilöstötilarakenne ei sada rakentamisen pirstaloituneessa työn tekemisessä työntekijöiden eikä työnantajan laariin esimerkiksi työmaan hyvänä yhteishenkenä, jaksamisena ja työn tuottavuutena. Yhteisisissä tiloissa voitaisiin pitää kaikille työntekijöille muun muassa viikkopalavereita siitä, missä työmaalla mennään ja infota työturvallisuudesta kaikille työntekijöille. Puhaltaa yhteen hiileen ja tehdä turvallisesti.
Luonnollisesti tilanteen muuttaminen vaatisi nykyistä parempaa satsaamista henkilöstötilojen laatuun ja varsinkin rakenteeseen. Työntekijöiden henkilöstötilat tulisi tehdään avarammiksi ja niissä pitäisi olla yhteisiä oleskelu- ja ruokailutiloja. Henkilöstötilat ovat läpikuljettavia ja varusteltu hyvillä aikaisempaa tilavammilla pukukaapeilla. Kuuman aikaan henkilöstötilat tulisi olla viilennettävissä ilmastoinnilla, eikä haittaa, vaikka olisi kauniit verhot ikkunoissa ja viherkasveja tunnelmaa luomaan. Työmaan puolesta kahvitkin ja hedelmäkori aina silloin tällöin. Niin ja henkilöstötilat siivottaisiin vähittäin päivittäin, kuten lainsäädäntö edellyttää. Tämä kaikki viestii työntekijöille välittämisestä.
En ole ajamassa työntekijöiden pakkosekoittamista. Olennaista on vapaaehtoisuus ja se, että tunnistamme henkilöstötilojen järjestämisestä saatavat hyödyt. Tilat eivät ole neutraaleja – ne muokkaavat käyttäytymistä, kulttuuria ja kokemusta osallisuudesta.
Ehkä on aika kysyä, millaista rakentamisen kulttuuria haluamme henkilöstötilaratkaisuillamme vahvistaa?
Häh, mitä tuumitte tästä?
