30 vuotta mittaajatapaamisia

Mittaajakoulutuksen käyneet rakentajat juhlivat huhtikuussa Helsingissä 30-vuotista yhteistä taipalettaan. Päivän seminaarissa kyseltiin aluksi sähköisen alustan kautta muun muassa mittaajien palkkatasoa, työaikoja, ”piilotyön” määrää ja työterveyshuollon järjestämistä.

Päivän muissa osioissa Rakennusliiton toimitsija Jari Lindqvist avasi yleisölle harmaan talouden saloja, ja mittausalan yritykset esittelivät viimeisintä välineistöä ammattilaisille.

Mittaajien ammattialatyöryhmän puheenjohtajan, Marko ”Uku” Metsäpellon mittausura alkoi jo 1990-luvulla, jolloin hän vielä teki mittausta perinteiseen tapaan, paperikuvista.

– Ja syy miksi aloin mitata, oli että olin työmaalla ainoa, joka näki lukea piirustuksia, Metsäpelto naurahti.

– Äijillä oli siihen aikaan korkea kynnys alkaa käyttää silmälaseja. Minä olin sitten se, joka näki numerot, niin siitä se alkoi. Työskentelin Pirkanmaan seudulla jonkin aikaa pienemmillä työmailla, tein timpurinhommia ja mittailin siinä sivussa. Kun tulin Lujatalolle vuonna 2005, minut palkannut mestari kysyi, haluaisinko lähteä opiskelemaan takymetrin käyttöä.

Metsäpelto lähti Rakennusliiton Siikarannassa järjestämälle mittauskurssille. Sen aikainen digiloikka tuntui jännältä.

–Tuli vietettyä unettomia öitä aluksi, kun olin valmistunut mittaajaksi. Että meniköhän ne nyt oikein, kun ei ollut sitä varmuutta. Pikkuhiljaa rutiini ja varmuus kasvoi.

Työmaan alkaessa mittaajan työajasta jopa 80 prosenttia vietetään tietokoneella.

– Aina kun alkaa uusi kohde, tulee iso määrä suunnitelmia ja mittamiehen tehtävä on tarkistaa ne virheiden varalta. Kun rakennus lähtee etenemään, puhutaan enää muutamista tunneista viikossa.

Metsäpelto kannustaa sellaisiakin rakentajia, joita mittaustyön tietokonevaltaisuus ehkä pelottaa, hyppäämään syvään päätyyn.

– Ottaa vaan sen asenteen, että kyllä mä tän perkule opin, käärii hihat ja alkaa hommiin.

Rakennusliitto mittauskoulutuksen kehittäjänä

Tapahtuman juhlapuhuja, Rakennusliiton entinen puheenjohtaja Matti Harjuniemi oli selvitellyt koulutuksen alkutaipaletta Siikarannassa, jossa hän toimi opettajana ennen mittaajakurssien alkamista.

Iso osa rakennusalan yrityksistä oli laiskoja kouluttamaan työntekijöitään modernin tekniikan saloihin, joten Rakennusliitto astui remmiin 1990-luvun alussa.

– Siikarannassa ja Rakennusliitossa ajateltiin, että rakentajien pitää pysyä teknologisissa muutoksissa mukana ja liitolla olisi syytä olla toimintaa, joka mahdollistaa jäsenille tietotekniikan hyödyntämistä, Harjuniemi muisteli.

Harjuniemen mukaan moni kokenut rakentaja kyllä osasi tehdä vaativia laskelmia jo valmiiksi, mutta tarvittiin tietokonekursseja ja mittaustekniikan kursseja.

– Liitto lähti yhdessä Siikarannan ja silloisen Rakennusteollisuuden Keskusliiton kanssa kehittämään mittaamisen koulutusta, joka valmentaisi erikoisammattitutkinnon suorittamiseen. Koulutus suoritettiin pitkänä kurssina Siikarannassa. 1990-luvun alussa oltiin laman kourissa ja ajattelimme myös rakentajien työmarkkina-asemaa; kun oppii hyödyntämään uuttaa tekniikkaa, on paremmassa asemassa, kun hyvät ajat palaavat.

Harjuniemen mukaan ei ole mitään syytä olla suhtautumatta asiaan samalla tavalla tässäkin taantumassa.

– Edelleen on tärkeää kouluttautua, kehittää omaa ammattitaitoaan ja löytää jokin oma porukka, johon kuulua, Harjuniemi muistutti.