Kevytyrittäjiä piilotellaan

”Nepalilaisia työskenteli pääkaupunkiseudun isolla linjasaneeraustyömaalla kevytyrittäjinä. He olivat kansainvälisiä ammattikorkeakouluopiskelijoita, jotka saavat työskennellä keskimäärin 30 h/viikko millä alalla tahansa. He olivat löytäneet työpaikan someilmoituksen perusteella.

Rakennusliiton ilmiantokanavaan tuli tieto työmaasta, jolla ei kuule suomen kieltä ja työntekijöillä ei ole näkyvillä tunnistekortteja. Liiton toimitsijoiden mentyä työmaalle selvisi, että kyseiset työntekijät työskentelivät Viron kansalaisen omistaman rakennusliikkeen työvaatteilla, valttikorteilla, työkaluilla sekä heidän työnjohtonsa alaisuudessa. Työmaalla oli vaikeaa selvittää, kuka on pääurakoitsija ja missä roolissa muut yritykset toimivat. Liitto sai selville, että kohteen sivu-urakoitsijan aliurakoitsija oli toimittanut nepalilaiset työmaalle. Vastuu Groupin Luotettava kumppani -palvelusta nähtiin, että kyseisellä aliurakoitsijalla on tilinpäätöstiedon perusteella 0–4 työntekijää, mutta voimassa olevia valttikortteja 110.

Työntekijöiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen selvisikin, että työmaalle oli ilmoitettu väärän palkanmaksajan tiedot. Työntekijät olivatkin kevytyrittäjiä ja saivat 15 €/h työkorvauksen laskutuspalveluyrityksestä.

Kevytyrittäjät poistettiin työmaalta. Rakennusliitto teki asiasta tarkastuspyynnön Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosastolle.

Valttikorttiin ei voi yksin luottaa

Miksi työntekijöitä ei ollut ilmoitettu oikein työmaalle?

– Syitä on yleensä useampi. Urakkasopimuksessa oli sallittu ketjuttaa työt yhdelle aliurakoitsijalle, jota nyt rikottiin. Toinen todennäköinen syy oli halpa hinta eli 15 euron laskutushinnalla työntekijän todellinen ansio on huomattavasti alle työehtosopimuksen minimitason, kun siitä summasta pitää maksaa muun muassa vakuutukset ja laskutuspalveluyrityksen kulut, vanhempi asiantuntija Markus Ainasoja Rakennusliiton kansainvälisen työvoiman yksiköstä arvioi.

Välillä ulkomaalaiset työntekijät eivät edes tiedä olevansa kevytyrittäjiä. Mikä tilanne oli tässä tapauksessa?

– He olivat tietoisia, mutta heillä ei ollut todellista käsitystä siitä, mitä se tarkoittaa ja mitä vastuita kevytyrittäjyyteen kuuluu.

Miten on mahdollista, että Vastuu Groupin Valttikortti myönnetään useammalle ihmisille, kuin mitä yrityksessä on töissä?

– Kyse on niin isoista määristä työntekijöitä, ettei Vastuu Group pysty tarkistamaan kaikkia. Uudempi Luotettava Kumppani 2.0.-palvelu sen sijaan toimii tässä paremmin; palvelu hakee yrityksen henkilöstömäärän tilinpäätöksestä ja tiedon saa sen joka vuosi uudestaan. Toki työntekijämäärä voi muuttua vuoden aikana, mutta ei sentään sadoilla työntekijöillä, Ainasoja toteaa.

Ainasojan mukaan tilaajien olisikin hyvä tiedostaa, että pelkästään Valttikorttiin ei voi luottaa sen osalta, ovatko työntekijät todellisuudessa työsuhteessa kortissa näkyvään yritykseen.

– Vastuulliset yritykset joutuvat tekemään vähän enemmän työtä. Suosittelenkin, että tilaajat edellyttäisivät Luotettava kumppani 2.0 -palvelun käyttöä.

Ainasoja myös muistuttaa, minkälaisen riskin tilaaja ottaa, kun tällaista havaitaan työmaalla.

– Tässä kohteessa taloyhtiö otti valtavan riskin. Esimerkiksi tilaajavastuulaki edellyttää, ettei tilaaja solmi selvästi alihintaisia urakoita. Tilaajavastuulaki edellyttää lisäksi, että ennen sopimusta on hankittava kaupparekisteriote, todistus veronmaksuasioista, työnantaja-, ennakkoperintä- ja ALV-rekisteröinnistä, eläkevakuutukset sekä selvitys sovellettavasta työehtosopimuksesta. Koska tilaaja ei ollut tietoinen koko kevytyrittäjien käytöstä, vaarana on, että viranomainen määrää laiminlyöntimaksun, joka voi olla maksimissaan 20 000 euroa.