Rakennusliiton jäsenlehti
Rakennusliiton jäsen työskenteli siivousalalla toimivassa yrityksessä. Työsopimuksessa oli sovittu sovellettavan työehtosopimuksen mukaisesta 4 kuukauden koeajasta, joka oli alkanut 24.4.2023. Työnantaja purki työntekijän työsopimuksen 24.8.2023 koeaikaehtoon vedoten.
Neljän kuukauden koeaika oli päättynyt edellisenä päivänä 23.8.2023, joten työsopimusta ei ollut voitu päättää enää koeaikaehdon perusteella. Asiaa selviteltäessä työnantaja maksoi jälkikäteen työntekijälle 2 viikon irtisanomisajan palkan ja vetosi siihen, että työnantajalla oli joka tapauksessa ollut oikeus irtisanoa työsopimus työntekijälle viiltosuojahanskojen käyttämättä jättämisestä aiheutuneen työtapaturman vuoksi.
Rakennusliiton lakimies nosti kanteen työnantajaa vastaan vaatien työnantajan velvoittamista suorittamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Kannevaatimuksia perusteltiin sillä, että koeaika oli päättynyt, irtisanomisajan palkan jälkikäteinen maksaminen ei muuttanut työsopimuksen päättämistä purkamisesta irtisanomiseksi, työntekijälle ei työsuhteen aikana ollut annettu varoituksia, eikä viiltosuojahanskojen käyttämättä jättäminen yksittäistapauksena muodostanut erittäin painavaa syytä työsopimuksen purkamiselle.
Kanteeseen annetussa vastauksessa työnantaja kiisti vaatimukset ja vetosi lisäksi työaikojen noudattamatta jättämiseen muutamana päivänä työsuhteen aikana. Työnantaja ei kuitenkaan pystynyt yksilöimään, miten työaikojen noudattamatta jättäminen olisi toistunut väitetyn suullisen varoituksen jälkeen.
Asia sovittiin ennen valmisteluistuntoa siten, että työnantaja maksoi työntekijälle 3,5 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Korvauksen määrään vaikutti työntekijän työsuhteen lyhyt kesto sekä se, että työntekijä työllistyi työsuhteen päättymisen jälkeen välittömästi toisaalle.
