Sairaus- ja irtisanomisajan palkan määräytyminen vaihtelevaa työaikaa tekeville työntekijöille

Vaihtelevaa työaikaa noudatettaessa oikeus sairausajan palkkaan lain mukaan syntyy, jos työkyvyttömyysaikaan kohdistuva työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon, siitä on muutoin sovittu taikka olosuhteisiin nähden voidaan muutoin pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut työssä. Ei ole uskottavaa, että työt sattumalta loppuvat tai merkittävästi vähenisivät juuri samaan aikaan kuin sairastuminen alkaa.  Näin väitettäessä voi syntyä syrjintäolettama terveydentilan vuoksi ja tutkitaan lopulta muutakin kuin sairauslomapalkan määrää.

Asfalttialan työehtosopimukseen sairausajan palkan määräytymisestä on sovittu tarkempi pykälä: ”Jos on sovittu muusta kuin 40 tunnin säännöllisestä työajasta, maksetaan sairausajan palkka sovittujen työvuorojen mukaisesti, kuitenkin vähintään kolmen edellisen palkanmaksukauden työvuorojen keskituntiansiolla päiväkohtaisen tuntimäärän keskiarvon mukaan.”

Tämäkin tietysti edellyttää, että työntekijä on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään, eli olisi muutoin ollut käytettävissä. Jos työntekijä on ennen sairastumistaan ilmoittanut, ettei ole seuraavalla viikolla käytettävissä, hän on poissa muun syyn vuoksi tuon viikon. Jos työntekijän työsopimuksen mukainen minimituntimäärä on nolla, ei työntekijällä kuitenkaan ole mitään ilmoitusvelvoitetta työnantajaa kohtaan.

Irtisanomisajan palkan määräytyminen vaihtelevassa työajassa on määrätty sairausajan palkkaa tarkemmin jo lakiin, ja vaikka pykälä on ollut laissa vuodesta 2018 alkaen, on se silti monille vieras. Jos työsopimuksessa on sovittu vaihtelevasta työajasta ja työnantajan irtisanomisaikana tarjoaman työn määrä alittaa viimeistä työvuoroa viimeksi edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työn määrän, työnantajan on korvattava alituksesta aiheutuva ansionmenetys.

Korvausvelvollisuutta ei ole, jos työsuhde on ennen irtisanomista kestänyt alle kuukauden. Muussa tapauksessa korvausvelvollisuus on aina.  Tosiasiallisella tarjottavaksi soveltuvan työn määrällä ei ole merkitystä, vaan 12 viikon keskimääräistä työn määrää pidetään asiassa kohtuullisena miniminä.  Irtisanomisajan palkan tulee vastata vähintään normaalia keskimääräistä palkkaa kuten muissakin työaikamuodoissa.

Selvyyden vuoksi mainittakoon, että vaihtelevaa työaikaa tekevällä ei ole irtisanomisaikana työsopimuksesta poikkeavaa työntekovelvoitetta. Työntekijä voi edelleen myös halutessaan kieltäytyä työvuoroista, jotka ylittävät työsopimuksen mukaisen minimimäärän. Työnantajalla on näyttötaakka tarjoamastaan työstä. Jos töitä on tarjottu vähintään lain mukaisella keskimäärällä, mutta työntekijä ei ole ottanut töitä vastaan, ei työnantajalla ole korvausvelvollisuutta.