Työläinen, ei kansalainen
Ammattikoulussa opiskellaan vain työtä, ei elämää varten.
Tutkija Penni Pietilä tutustui auto- ja rakennusalan opiskelijoiden äidinkielen opetukseen istumalla opiskelijoiden joukossa ja havainnoimalla oppituntien kulkua. Loppupäätelmät olivat karuja: ammattikoulu tuottaa osaajia työmarkkinoille eikä muuta. Pietilän mielestä kaikki tarvitsevat monipuolisemmat eväät pärjätäkseen elämässä.
– Kun puolet ikäluokasta hakeutuu amikseen, olisi hyvä, että heillä olisi kansalaistaitoisuutta.
Pietilän mielestä ammattikoulun käyminen ei pitäisi rajoittaa yhteiskunnallista osallisuutta ja vaikuttamista.
– Nyt ammattikoulun käyneet nähdään ikään kuin he olisivat aina töissä. Heillä on kokoelma osaamisia ja siinä kaikki.
Ammattikoulu ei johdattele aktiivisuuteen yhteiskunnallisissa keskusteluissa.
– Amiksessa ja etenkin äikänopetuksessa kyse ei ole vain taidoista, vaan siitä mikä ammatillisille opiskelijoille kuuluu ja mikä ei. Samalla kun pyöritään koko ajan työn kontekstissa, kuten rappukäytävän tiedotteiden tekemisen harjoittelussa, opetetaan, että nämä muut asiat eivät kuulu teille.
Rappukäytävätiedotteen teko on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on hankkia kansalaiskeskustelun ja poliittiseen päätöksentekoon liittyvä kielellinen osaaminen.
– Yhteiskunnassa valtaa käytetään pitkillä argumentatiivisilla teksteillä.
Pietilä käyttää esimerkkinä työehtosopimusta, jotka eivät ole helppolukuisia, mutta vaikuttavat merkittävästi työelämän kiemuroihin. Tekstin ymmärtämisen lisäksi on hyvä hahmottaa, ketkä ovat tekstin ja siihen liittyvän vallan takana.
Pietilän mukaan hyvä lukutaito ja tekstilajien ymmärrys auttavat myös tunnistamaan propagandan ja valeuutiset. Äidinkielen osaaminen helpottaa myös jatko-opintoja.
Opintouran umpeutuminen ammattikoulun jälkeen näkyy rakennusalalla siten, että jatko-opinnot rakennusmestariksi voivat vaikeutuvat, jos opiskelutaidot eivät riitä. Raskaissa töissä fysiikka voi pettää ja kevyempi työ olisi parempi vaihtoehto.
– Vaikka olisit suuntaamassa raksalle töihin, se ei tarkoita sitä, että horisontti pysyy siinä. Ihmisellä on hyvä olla valmiudet ja taidot tehdä mitä hyvänsä.
Fiilispohjaista arviointia
Ammattikoulutukseen on tuotu asiakasnäkökulma. Opiskelijan oletetaan haluavan valmistua nopeasti, jotta päästäisiin äkkiä töihin ja tienaamaan. Opiskelijoiden tyytyväisyyttä opintoihin selvitetään kyselyillä. Valmistuneet opiskelijat antavat pääasiassa hyvää palautetta. Pietilä kritisoi mittaustapaa.
– Koulutuksen jälkeiset taidot eivät siis valitettavasti ole laadun mittari. Ei ole mielekästä kysyä millaista amiksessa oli. Emme oikeastaan tiedä mitään ammattiin valmistuvien tekstitaidoista.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) huolehtii koulutusjärjestelmän laadusta. Ammatillisen perustutkinnon tuottamia äidinkielen taitoja on arvioitu kerran, vuonna 1999.
Oppilaitoksilla on vapaat kädet opintojen suunnittelussa. Opetustuntimääristä nipistetään helposti, kun rahaa on yhä vähemmän.
– Vaatimukset ovat menneet koko ajan alemmaksi. Vuosina 2018–2022 voimaan tulleen reformin aikana tuntimäärissä ei ollut enää mitään sääntelyä opetustuntikehyksestä. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) ei ole selvittänyt millaisia oppiaineen tuntimäärät ovat olleet.
Pietilä on selvittänyt ajoneuvoalan perustutkinnon äidinkielen opintojen tuntimääriä ja sisältöjä. 1960-luvulta lähtien. Tällä hetkellä suositellut tuntimäärät ovat tippuneet kolmannekseen, eikä suosituksen toteutumistakaan valvo kukaan.
