Rakentajan eväät 4/2025: Ilmaista ruokaa luonnosta
Turunmaan saaristossa asuva luonto- ja villiruoka-asiantuntija Petra Nyqvist rohkaisee keräämään syötäviä kasveja lähiympäristöstä vielä näin syksylläkin.
Lehtevät villivihannekset ja -yrtit olivat parhaimmillaan jo keväällä ja alkukesästä, joten nyt metsistä, niityiltä ja ojanpientareilta kerätään muuta.
– Syyskuu on sienten, marjojen ja siementen kuukausi. Jopa nokkosen latvoja voi yhä poimia, joskaan ne eivät ole enää yhtä laadukkaita kuin keväällä. Paras keruusää on poutainen ja kuiva; silloin kasvien jatkokäsittely on helpompaa.
Petra Nyqvist hyödyntää nokkosesta myös siemenet. Siemennorkkoja kantavat varret saavat kuivahtaa sanomalehden päällä, josta siemenet on helppo kerätä talteen.
– Vitamiinipitoisuudeltaan superfoodiksi luokiteltavat nokkosen siemenet voi ripotella vaikkapa aamupuuroon, salaattiin, muhennoksiin – mihin vain! Moni tekee niistä siemennäkkäriä.
Syysluonto on myös teejuomakasvien aarreaitta.
– Kanervan kukinnot voi kuivata ja sekoittaa rauhoittavaksi iltajuomaksi vadelman, mustikan tai ahomansikan lehtien kanssa. Myös ruusun kiulukat (marjat) maistuvat teessä, soseena, kiisselinä ja hillokkeena. Linnutkin syövät kiulukoita, jätä osa niille. Näin pysyt luonnon kanssa sopusoinnussa.
Sienten kausi kestää pitkälle syksyyn, jopa talveen.
– Kun kelit kylmenevät, hallavahakas vasta aloittelee. Se maistuu taivaalliselta leivän päällä. Vaalea orakas puolestaan on loistava korvike broilerille. Kannattaa kokeilla!
Tutki, vertaile, opi
Sienikirjan ohella kasvikirja on tarpeen, sillä Suomessa kasvaa muutamia myrkyllisiä kasveja.
– Etenkin putkikasvit kannattaa opetella tunnistamaan välttääkseen myrkkykeison ja -katkon.
Lajintunnistussilmä harjaantuu ajan myötä, luonnossa kulkemalla ja vertailemalla.
Kasvilajien ohella on tärkeää perehtyä jokaisenoikeuksiin.
– Vaikka oikeudet ovat täällä laajat, ei puiden lehtiä, neulasia tai kerkkää saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Samoin pähkinöiden, tammenterhojen ja jäkälän poimintaan tulee kysyä lupa. Eikä toisen piha ole koskaan keräilypaikka, Nyqvist muistuttaa.
Myös kaupunkien puistikoista ja metsiköistä löytyy herkullista ja terveellistä lähiruokaa, kunhan ei sienestä tai marjasta valtaväylän tai teollisuuslaitoksen vieressä.
– Citysienet ovat yleensä ihan kelpoja, ja lajistokin yllättävän laaja herkkutateista ja -sienistä muste-, ukon- ja koivunkantosieniin. Jos et ole aivan varma, älä poimi. Sienten kohdalla lajin tunnistaminen on vielä tärkeämpää kuin kasvien.
Luonto hyvinvoinnin lähteenä
Strömman kanavalla varttunutta, purjehtimista rakastavaa Petra Nyqvistiä kiehtoo ihmisen ja luonnon suhde, ja luonnosta eläminen.
– Luonto ja lajien opiskelu veti niin puoleensa, että vaihdoin kielten ja kirjallisuuden opinnot luonnonvara-alaan.
Luonto-inventoijaksi ja inventoivaksi ympäristösuunnittelijaksi kouluttautunut Nyqvist raportoi kasvibongauksistaan X:ssa, kokkaa intohimoisesti sienistä ja toimii isänsä omaishoitajana. Hän kokee, että syömällä itse kerättyä tai pyydettyä ruokaa saa syvän yhteyden luontoon.
– Ajatus mullistuksistakaan ei huoleta yhtä lailla, kun huomaa, että tuntemalla luonnon voi pärjätä kriisitilanteissa. Haalin kirjoja, joissa kerrotaan entisaikojen tavoista tehdä luonnontuotteista ruokia, ja teen hätäravintoreseptejä, kuten kasvisliemikeittoja koiranputkesta ja kallioimarteesta. Reseptini ovat vielä salaisia, mutta julkistan ne varmasti aikanaan.
