Sisärajavalvonta johdattaa luvattomien työntekijöiden jäljille

– Korona-aikana sisärajavalvonta on vaikuttanut niin, että olemme saaneet ihan uudella tavalla vinkkejä Suomeen tulevista työntekijöistä, joista normaalin, vapaan liikkuvuuden aikana emme saa mitään tietoa, ylitarkastaja Riku Rajamäki Etelä-Suomen avin työsuojelun vastuualueelta kertoo.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ulkomaalaisvalvonnan tiimi teki vuonna 2020 Etelä-Suomen alueella yhteensä 343 ulkomaalaisvalvonnan tarkastusta. Tarkastusmääriin viime vuonna vaikutti keväällä 2020 alkanut koronaviruspandemia.

Enemmän vihjeitä, enemmän rikkeitä

Ulkomaalaisvalvontaan liittyvien vihjeiden määrä kasvoi 15 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna. Vuonna 2020 valvonnan näkökulmasta hyödyllisiä vihjeitä saatiin yhteensä yli 508, kun vuonna 2019 vastaava luku oli noin 440. Suurin osa vihjeistä saatiin muilta viranomaisilta, jotka työskentelevät ulkomaalaisten Suomessa työskentelyn parissa. Eniten vihjeitä tuli rakennusalalle.

– Hyviä vihjeitä saatiin muun muassa rajavalvonnasta, jossa sisärajavalvonnan takia selvitetään maahan tulevien ulkomaalaisten maahantuloedellytyksiä. Tämän selvittelyn yhteydessä on havaittu usein erityisesti Virossa pysyvästi asuvia henkilöitä, joilla ei kuitenkaan ole Viron tai muun EU-maan kansalaisuutta. Suomalaisen yrityksen palveluksessa työskennelläkseen he tarvitsisivat Suomesta myönnetyn työntekoon oikeuttavan oleskeluluvan, joka heiltä usein kuitenkin puuttuu. Tämä tarkoittaa sitä, että he työskentelevät täällä työnteko-oikeudetta. Ilmiön laajuus on oikeastaan tullut uutena asiana, emme ole tajunneetkaan, miten paljon heitä Etelä-Suomessa työskentelee, Rajamäki kertoo.

Vuonna 2020 tarkastuksia tehtiin koronapandemiasta huolimatta sekä ennalta ilmoittamattomina iskutarkastuksina että perinteisinä yritystarkastuksina. Ulkomaalaisvalvonnan tarkastuksissa, joissa ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeutta arvioitiin, työpaikoista 37 prosentissa oli vähintään yksi ulkomaalainen työntekijä, jolla ei ollut oikeutta tehdä kyseistä työtä Suomessa. Vuonna 2019 vastaava luku oli 20 prosenttia.

–Työnteko-oikeudettomia ulkomaalaisia työntekijöitä ei juurikaan ole tullut vastaan niin, että he olisivat suoraan isojen pääurakoitsijarakennusyritysten palkkalistoilla. Mutta isojen yritysten isoilta työmailta heitä löytyy usein alihankintaketjun alemmilta tasoilta. Jos nämä työntekijät ovat ulkomaalaisen aliurakoitsijan palveluksessa, päätoteuttaja vastaa siitä, että työntekoon oikeuttavat luvat ovat kunnossa, Rajamäki kertoo.

Vajaa 70 prosenttia koko Suomen ulkomaalaisvalvonnan valvontakohteista, joissa havaittiin työnteko-oikeudettomia ulkomaalaisia, sijaitsi Etelä-Suomessa.

Tessiä ei noudatettu

Etelä-Suomen alueella havaittiin runsaasti puutteita ulkomaalaisten työntekijöiden työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisessa. Puutteita oli erityisesti yleissitovan työehtosopimuksen palkkausta koskevien säännösten noudattamisessa. Rakennusalalla puutteita havaittiin 65 prosentilla tarkastuksista.

Suurimmat puutteet koskivat tessin mukaisen palkan ja lisien korvaamisen tasoa, eli ulkomaalaisille työntekijöille maksettiin liian pientä palkkaa.

Ulkomaalaisvalvonnan haasteena on edelleen ulkomaalaisten työntekijöiden todellisen työskentelyajan selvittäminen. Vuonna 2020 monilla tarkastuksilla havaittiin, että työnantaja ei ollut pitänyt työaikalain mukaista kirjanpitoa. Tällöin tarkastajan on vaikea saada käsitystä ulkomaalaisten työntekijöiden todellisista työsuhteen vähimmäisehdoista, kun työntekijälle maksettua palkkaa ei voida verrata todellisten tehtyjen työtuntien määrään.

Rakennusalalla puutteita työaikakirjanpidon pitämisessä havaittiin 58 prosentilla tarkastuksista.

Etelä-Suomen ulkomaalaisvalvonnassa tehtiin 26 tarkastusta Suomeen työntekijöitä lähettäviin yrityksiin. Näistä tarkastuksista suuri osa tehtiin rakennusalalle. Tarkastuksissa havaittiin paljon puutteita, esimerkiksi lähetettyjen työntekijöiden palkkaus ei ollut kunnossa 2/3 yrityksistä.

Valvonnassa on havaittu, että ulkomaisten yksityisten elinkeinonharjoittajien määrä on jonkin verran lisääntynyt alihankintaketjuissa. Aina ei ole valvonnan keinoin mahdollista saada täyttä varmuutta, onko kyse todellisesta yrittäjätyöstä vai niin kutsutusta valeyrittäjyydestä.  Valeyrittäjyys mahdollistaa työnantajavelvollisuuksien kiertämisen ja työtä tekevä henkilö ei aina tiedä itsekään olevansa yrittäjä. Pahimmillaan näissä tapauksissa voi olla kyse työperäisestä ihmiskaupasta tai niihin voi liittyä myös muita lievempiä syrjinnän tunnusmerkkejä.

Johanna Hellsten