Uusi Lupa- ja valvontavirasto aloittaa tammikuussa

Miten tämä vaikuttaa työsuojeluun eri puolilla Suomea?

Työsuojeluviranomaisen toiminta siirtyy 1.1.2026 alkaen uuteen Lupa- ja valvontavirastoon. Tämän vuoden loppuun asti alueellisina työsuojeluviranomaisina toimivat aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet.

Työsuojelu ei ole ainoa uuteen virastoon siirtyvä toiminto. Viraston tehtävät koskevat sosiaali- ja terveysalaa, ympäristöasioita, pelastustoimea, varautumista, koulutusta, kulttuuria ja varhaiskasvatusta sekä tiettyjen alojen yritystoimintaa ja sillä on 18 alueellista toimipistettä eri puolilla Suomea.

Ei dramaattisia muutoksia

– Valvomme edelleen työsuojelua koskevia säädöksiä kaikilla Suomen työpaikoilla tästä eteenpäinkin.  Tutkimme esimerkiksi vakavat työtapaturmat, ammattitaudit ja hoidamme työhön käytettäviä koneita ja suojaimia koskevan markkinavalvonnan, Etelä-Suomen avin työsuojelun vastuualueen johtaja Eerik Tarnaala lupaa.

Viraston riippumaton asema myös säilyy ILO:n sopimuksen mukaisesti, sillä se on betonoitu uuteen Valvonta- ja lupavirastoa koskevaan lakiin. Työsuojelulla myös säilyy henkilöstön osalta oma budjettimomentti, eli työsuojelun henkilöstöresursseja ei siirry muiden viraston osien käyttöön. Koko tämänhetkinen henkilöstö siirtyy virkoineen ja tehtävineen työsuojeluosastolle.

– Muutoksella ei ole omia säästötavoitteita, sama määrärahataso säilyy. Toki kaikkia virastoja koskee jo meneillään oleva tuottavuusohjelma, joka jo nyt vaikuttaa jonkin verran meidän rahoitukseemme. Pyrimme tietysti mahdollisimman kustannustehokkaaseen toimintaan, Tarnaala sanoo.

Kaikki viraston sähköpostiosoitteet, postinumerot ja puhelinnumerot muuttuvat, mutta niitä ei vielä kerrota.

– Pääosalla henkilökunnasta toimipaikka ei kuitenkaan muutu eli he työskentelevät samassa paikassa kuin tähänkin asti, Itä-Suomen avin työsuojelun vastuualueen johtaja Markku Rautio kertoo.

Raution mukaan sidosryhmäyhteistyössä (esimerkiksi yhteistyö ammattiliittojen kanssa) voi tapahtua muutoksia.

– Sidosryhmäyhteistyö on ollut alueellisesti aktiivista, vaikka sidosryhmien edustus eri alueilla on vaihdellut. Kaikilla ei ole ollut vahvaa organisatorista läsnäoloa kaikilla alueilla, eli yhteistyö on ollut enemmän tapahtuma- ja tarvelähtöistä, kun toisaalla on ollut kiinteämpiä yhteistyörakenteita. Jatko varmasti määräytyy sen mukaan, mihin on tarvetta. Esimerkiksi työsuojelulautakuntien tarvetta tai määrää ei ole vielä päätetty ja muutoksia varmasti tulee. Mutta kun tosiaan olemme jatkossakin samoilla paikkakunnilla kuin tähänkin asti, esteitä yhteistyölle ei ole, Rautio jatkaa.

Yhdistyvätkö tulkinnat?

Työsuojelussa on pitkään valmisteltu prosesseja, joilla valvonta, tulkinnat ja viranomaisen muu toiminta on samanlaista koko Suomen alueella. Pohjois-Suomen avin työsuojelun vastuualueen johtajan Hanna-Kaisa Rajalan mukaan henkilöstön koulutus sen osalta on käynnissä.

– Olemme suunnitelleet yhteiset, tietomassoihin perustuvat valtakunnalliset valvontaprosessit, miten eri tilanteissa valvontaa toteutetaan, Rajala toteaa.

– Sisäiset ohjeistukset ovat olleet valtakunnallisia jo hyvän aikaa. Meillä on yhteisiä asialistoja, jotka on tehty yhteisten linjausten mukaan.  Valvontahan on aina työpaikan todellisuuden peilaamista lain asettamaan minimitasoon ja sen on tarkoituskin olla kohdeherkkää, Tarnaala sanoo.

Tarkastajilla on virkavastuu noudattaa lakia sekä yhdenmukaisia sisäisiä ohjeistuksia.

– Mutta heillä on myös lakiin kirjattu oikeus käyttää omaa toimivaltaansa ja tehdä omia tulkintojaan tarkastusta tehdessä. Mutta tämän muutoksen myötä saamme kokoon suurempia foorumeita yhteisen näkemyksen tuottamiseen. Saamme saman alan tarkastajat helpommin koolle miettimään esimerkiksi joidenkin kinkkisten tapausten ratkaisuja, Tarnaala jatkaa.