Työmarkkinarikolliset pääsevät liian helpolla
SAK ja ammattiliitot vaativat poliittisilta päättäjiltä tekoja työntekijöiden riiston vähentämiseksi.
Rakennusliiton jäsenlehti
3.10.2025
SAK ja ammattiliitot vaativat poliittisilta päättäjiltä tekoja työntekijöiden riiston vähentämiseksi.
SAK, Rakennusliitto, PAM ja Teollisuusliitto esittävät toimenpiteitä työntekijöiden hyväksikäytön kitkemiseksi viime aikoina julkisuuteen tulleiden räikeiden alipalkkaus- ja suoranaisten työntekijöiden riistotapausten takia.
– Tämä työmarkkinarikollisuus tai työperäinen hyväksikäyttö tai millä termillä sitä haluaakaan kutsua, ei valitettavasti ole mikään uusi eikä outo ongelma, SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta muistutti.
Julkisuudesta huolimatta lainsäädäntö ja viranomaisten resurssit työmarkkinarikollisuuden vähentämiseksi ja estämiseksi ei ole edennyt.
– Meidän pitäisi pystyä nostamaan kiinnijäämisen riskiä niille, jotka jättävät velvoitteensa hoitamatta. Rangaistusten pitäisi olla tuntuvia, sillä tällä hetkellä työmarkkinarikollisuus on kohtalaisen riskitön ja kannattava bisnes. Sen takia sitä myös esiintyy niin paljon.
Tällä hetkellä esimerkiksi alipalkkaustapauksissa ainoa rangaistus on se, että joutuu maksamaan puuttuvat palkat työntekijälle, jos jää kiinni. Elorannan mukaan suomalaiset ovat tutkimusten mukaan valmiita kriminalisoimaan alipalkkauksen.
– Meillä on Rakennusliitossa tulleet valitettavan tutuksi työperäisen hyväksikäytön liittyvät konstit ja erilaiset piruetit aina siitä alkaen, kun Euroopan unionin alueella tuli mahdolliseksi työvoiman vapaa liikkuminen yli 20 vuotta sitten. Ei näytä siltä, että alipalkkausta, työntekijöiden hyväksikäyttöä ja suoranaista riistoa haluttaisiin saada kuriin, Rakennusliiton puheenjohtaja Kimmo Palonen kiteytti.
Rakennusalalla suurimmat ongelmat paikantuvat aliurakointiketjuihin ja vuokratyövoiman käyttöön. Erityisesti ulkomaiset työntekijät ovat hyväksikäytön kohteena.
– Aluehallintovirasto totesi vuonna 2020 tekemässään tarkastusraportissa, että ulkomailta Suomeen lähetettyjen työntekijöiden työehdoissa oli väärinkäytöksiä 85 prosentissa tutkituista tapauksista.
Rakennusliiton omat havainnot tukevat avin raportin loppupäätelmiä.
– Valvonnan ei pitäisi kuulua työntekijäjärjestölle. Koska viranomaisresurssit ovat olemattomat, olemme panostaneet tähän työhön entistä enemmän perustamalla Rakennusliittoon uuden kansainvälisen työn yksikön. Sen tarkoituksena on toimia pelotteena epärehellisille yrityksille.
Rakennusalalle on tällä vuosituhannella lainsäädännössä saatu aikaan käännetty arvonlisäverojärjestelmä, työntekijän tunnistekortit rakennustyömailla sekä veronumerot.
– Varsinaiseen alipalkkaukseen ei ole puututtu millään lailla. Ratkaisuna ongelmaan Rakennusliitto on esittänyt tilaajan ja pääurakoitsijan taloudellista vastuuta koko alihankintaketjusta siitä, että palkat ja työehdot ovat lakien ja työehtosopimusten mukaisessa kunnossa, Palonen sanoi.
Tämän lisäksi tilaajavastuulakiin pitäisi lisätä pakolliseksi ulkomaalaisen työvoiman työskentelyoikeuden selvittäminen.
– Väitän, että tällä keinolla 5–6 portaaseen yltävät alihankintaketjut tulevat lyhenemään kuin itsestään.
Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen
1. Alipalkkauksen kriminalisointi. Säädetään alipalkkauksen erillisestä kriminalisoinnista Norjan mallin mukaisesti, jolloin palkan tai sen osien maksamatta jättäminen olisi rikos. Tämä madaltaa puuttumiskynnystä, selkeyttää rangaistavuuden edellytyksiä ja vahvistaa työntekijöiden oikeuksia. Petteri Orpon hallitusohjelmassa sovitut ja oikeusministeriön virkamiesmietintöön pohjautuvat ehdotetut kriminalisoinnit kiskonnasta ja törkeästä kiskonnasta työelämässä ovat askel eteenpäin, mutta eivät poista tarvetta alipalkkauksen kriminalisoinnille.
2. Viranomaisille riittävät resurssit ja toimivaltuudet työperäisen hyväksikäytön kitkemiseksi ja siitä johtuvan harmaan talouden torjumiseksi. Ilmiöiden kitkemiseksi ja rehellisen kilpailun varmistamiseksi verohallinnon, työsuojeluviranomaisten ja poliisin resursseja tulee kasvattaa useilla kymmenillä miljoonilla euroilla. Samalla tämä myös lisää valtion tuloja ja vahvistaa sosiaalivakuutusjärjestelmän rahoituspohjaa. Työsuojeluviranomaisten oikeuksia saada riittäviä selvityksiä tulee kasvattaa ja vahvistaa valvonnan tehokkuutta riittävillä hallinnollisilla sanktioilla. Viranomaisten välistä yhteistyötä ja tietojen vaihdon edellytyksiä tulee parantaa. Rikoksiin syyllistyvien yritysten rikosoikeudellisia seuraamuksia, kuten liiketoimintakieltoa ja yhteisösakkoa, tulee kiristää.
3. Tilaajavastuun laajentaminen. Alihankintaketjujen pituutta rajoitetaan ja tilaajavastuu ulotetaan kattamaan koko ketju, mukaan lukien vastuu palkanmaksusta ja työehdoista. Velvoitetaan tilaajavastuulaissa tilaaja selvittämään, ovatko sopimuskumppanin palveluksessa työskentelevien ulkomaalaisten työntekijöiden työluvat kunnossa.
4. Hankintalain täsmentäminen. Kaikilta hankintayksiköiltä edellytetään hankintasopimuksen erityisehtona asianomaisen työehtosopimuksen noudattamista ja siihen liittyviä riittäviä sopimussanktioita. Lisäksi hankintasopimuksessa edellytetään ehtoa, jonka mukaan tarjoaja on vastuussa hankinnan kohteessa työskentelevälle henkilöstölle aiheutuneesta vahingosta, mikäli tarjoajan käyttämä alihankkija rikkoo Suomen työlainsäädäntöä tai henkilöstöä ko. työssä koskevaa työehtosopimusta. Tarjoajan syyllistyminen vakavaan alipalkkaukseen katsotaan pakolliseksi poissulkemisperusteeksi. Palveluhankinnoissa tarjous valitaan aina parhaan hinta-laatu-suhteen perustella ja hankintaviranomaisen on vaadittava palveluhankintojen tarjoajilta tiedot alihankkijoista ja vuokratyövoiman käytöstä.
5. Työnteko-oikeuden varmentaminen rakennusalalla. Pääurakoitsijoille ja rakennuttajille asetetaan velvollisuus varmistaa kaikkien työmaalla työskentelevien ulkomaalaisten työnteko-oikeus, myös alihankkijoiden osalta. Nykyään ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä saatetaan ohjata yrittäjiksi ilman heidän suostumustaan tai ymmärrystään. Toimeksiantajan pitää jatkossa varmistua siitä, että yrittäjänä toimivalla kolmannen maan kansalaisella on kokoaikaiseen yritystoiminnan harjoittamiseen oikeuttava oleskelulupa. Jos tätä sääntöä rikotaan, siitä täytyy seurata sanktio.
6. Veronumeron laajentaminen. Rakennusalalla hyväksi todetut käytännöt veronumerosta laajennetaan ns. riskialoille, kuten toimitilapalveluihin, ravintola-alalle, taksialalle, siivous- ja kunnossapitoalalle ja ruokalähettien toimintaan. Näissä esiintyy paljon työperäistä hyväksikäyttöä, työnantajavelvoitteiden laiminlyöntiä ja veronkiertoa.
7. Ammattiliittojen kanneoikeuden että ryhmäkanneoikeuden laajennus työlainsäädäntöä koskeviin oikeusjuttuihin. Työntekijät ovat usein haavoittuvassa asemassa, jolloin heillä ei ole mahdollisuuksia huolehtia oikeuksistaan. Siksi ammattiliitoille tulee antaa oikeus tehdä kanne työntekijän sijaan. Samalla ryhmäkanneoikeus pitää laajentaa työlainsäädäntöä koskeviin oikeusjuttuihin, jotta liitto voi tarvittaessa ajaa useamman työntekijän asiaa samalla kanteella.
8. Työehtosopimuksen tulkintaetuoikeuden siirtäminen työntekijäpuolelle. Ruotsin mallin mukaisesti työntekijäpuolen kanta sovitusta pätee riitatilanteessa, kunnes asia ratkaistaan lopullisesti. Tämä vahvistaa työntekijöiden edunvalvontaa ja ehkäisee turhia riitoja.
9. Työsopimusten muodolla kikkailulle on säädettävä lainsäädännölliset rajat, jotka ehkäisevät nykyistä paremmin työperäistä hyväksikäyttöä. Määräaikaisten sopimusten ketjuttamista tulee säännellä tiukemmin, pakkoyrittäjyyttä esimerkiksi alustataloustyössä tulee ehkäistä tulkinnalla työntekijäasemasta sekä työntekijän kannalta vastentahtoiset vaihtelevan työajan sopimukset (ns. nollatuntisopimukset) tulisi kokonaan kieltää ilman erityistä perustetta. Tällä puututaan jo aiemmin mainittuun ilmiöön, jossa ulkomaalaistaustaisia ja nuoria työntekijöitä ohjataan yrittäjiksi ilman heidän suostumustaan tai ymmärrystään.
10. Selvitetään käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden käyttöönoton laajentamista. Selvitetään, miten rakennusalalla käytössä oleva ja hyväksi havaittu käännetty arvonlisäverovelvollisuus voidaan ottaa käyttöön niillä aloilla, joissa se on mahdollista toteuttaa.
11. Yritysvastuusääntelyn vahvistaminen. Yritysten vastuuta työntekijöiden oikeuksista niiden arvoketjuissa lisätään yritysvastuusääntelyllä. Tämä toteutetaan ensisijaisesti toimeenpanemalla jo voimassa oleva yritysvastuudirektiivi kunnianhimoisesti. Suomen tulee estää direktiivin vesittäminen käynnissä olevassa Omnibus I -käsittelyssä, jotta se parantaa tehokkaasti työntekijöiden oikeuksien loukkauksista kärsineiden oikeussuojaa. Sääntely pidetään linjassa OECD:n, YK:n ja yritysvastuustandardien kanssa.
12. Toimenpiteiden vaikuttavuuden takaamiseksi uhreille on taattava tosiasiallinen mahdollisuus saada oikeutta. Oikeudenkäyntikulujen kasvu ja prosessikynnyksen nousu ovat ongelmallisia, ellei käytössä ole tosiasiallisesti toimivia sanktio- ja oikeussuojaprosesseja. Uhreille on taattava julkinen oikeusapu ja tulkkausapu uhreille, joilla on puutteellinen suomen tai ruotsin kielen taito. Aiemmin mainitut ammattiliittojen kanneoikeuden laajennus sekä ryhmäkanneoikeuden laajennus työlainsäädäntöä koskeviin oikeustapauksiin sekä viranomaisten toimivaltuuksien vahvistaminen olisivat äärimmäisen tärkeitä askeleita oikeaan suuntaan.
Yleinen
3.10.2025
Yleinen
2.10.2025
Yhteiskunta
30.9.2025
Laki
9.6.2023
Yleinen
22.3.2024
Työturvallisuus
16.12.2021