Paikallisesta valtakunnalliseen

Lakkautettujen aluehallintovirastojen, Valviran ja ELY-keskusten tehtäviä siirrettiin vuoden 2026 alussa aloittaneelle Lupa- ja valvontavirastolle (LVV). Järjestelyn myötä työsuojelutarkastukset sekä lupien ja ilmoitusten käsittelyt keskitetään yhdelle valtakunnalliselle viranomaistaholle.

Muutoksen tavoitteena on yhtenäistää palveluita ja käytäntöjä. Aikaisemmin työsuojeluun liittyvät asiat jakaantuivat alueellisille virastoille, jotka hoitivat tehtäviään erillisinä vastuualueina AVI:n sisällä.

– Näiden toimintakulttuureissa on ilmennyt joltain osin erilaisia painotuksia, vaikka aiemmilla työsuojelun vastuualueilla on ollut käytössään samat työvälineet ja yhteinen tulossopimus STM:n työ- ja tasa-arvo-osaston kanssa.  Keskeisimpänä tavoitteena onkin yhdenmukaistaa toiminnot ja palvella kaikkia osapuolia tasavertaisesti yhdeltä luukulta, sanoo LVV:n työsuojeluosaston teollisuuden ja rakentamisen yksikössä ryhmäpäällikkönä toimiva ylitarkastaja Janne Hokkanen.

Hänen johtamansa ryhmä kuuluu työsuojeluosaston teollisuus ja rakentaminen -yksikön alaisuuteen. Hokkasen mukaan sen toimintoja on käynnistelty hyvässä hengessä ja ripeässä tahdissa heti tammikuusta lähtien. Käytänteissä ja prosesseissa riittää silti vielä hiottavaa ennen kuin kokonaisuus asettuu muotoonsa. Tätä sujuvoittaa henkilöstö, josta valtaosa on työskennellyt samoissa tehtävissä jo aluehallintovirastoissa. Työsuojeluun, tarkastuksiin ja juridiikkaan liittyviä asioita hoitavat näin ollen jatkossakin kokeneet ammattilaiset.   

Merkittävimmin muutos näkyy organisaatiokaaviossa ja ylimmän johdon nimityksissä. Työsuojeluosasto jakaantuu 5 yksikköön, joista 3 tekee valvontatyötä. Rakentamista valvotaan Teollisuus- ja rakentamisen yksikön 3 ryhmässä. Ryhmäpäällikköinä näissä toimivat Hokkasen kollegoina Anette Lehtonen ja Janne Laakkonen. Heidän työpisteensä sijaitsevat Jyväskylässä, Turussa ja Joensuussa. Lupa- ja valvontaviraston päätoimipaikka on Tampereella.

– Keskittämisestä huolimatta tarkoituksena on säilyttää alueellinen läsnäolo. Eri puolille Suomea sijoittuvat 18 toimipaikkaa palvelevat arkisin sekä rakennusalan työntekijöitä että työnantajia, Hokkanen toteaa.

LVV:n työsuojeluosaston rakennusalan tehtäväkenttä kattaa vastuutahojen valvonnan kohteissa. Työlainsäädäntöön liittyvät lupahakemukset ja ilmoitukset kuuluvat niin ikään sen toimenkuvaan. Osasto selvittää lisäksi vakavia tapaturmatapauksia ja tutkii työperäisiä sairauksia sekä hakee keinoja niiden ennaltaehkäisemiseksi.

Osana laajaa kokonaisuutta

Tehdyt toimenpiteet liittyvät hallitusohjelmaan kirjattuihin valtion hallinnon uudistuksiin. Mittavan muutoksen odotetaan tukevan talouskasvua nopeuttaessaan lupien ja muiden menettelyjen käsittelyä sekä prosessien yhteensovittamista.

Suomen Ammattilittojen Keskusjärjestö SAK ry ja Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ovat jo aiemmin ajaneet valtakunnallista yhtenäisyyttä työsuojelun viranomaispalveluihin. Rakentamisen ja rakennustuoteteollisuuden erityispiirteinä korostuvat valvontaa suorittavan henkilöstön ammattitaito.

– Rakentaminen on työturvallisuuden ja suojavarusteiden kehittymisestä huolimatta edelleen suhteellisen riskialtista. Työsuojelutarkastajilta vaaditaan paljon. Heidän pitäisi kuitenkin voida keskittyä olennaiseen ja yhteen toimialaan, toteaa Rakennusliiton työympäristöasiantuntija Tapio Jääskeläinen.

Hänen mielestään ihanteellisessa tilanteessa työsuojelua tarkastavalla viranomaisella olisi koulutuksen lisäksi kokemuspohjaista työelämän tuntemusta alalta.

– Se antaisi hyvät lähtökohdat puutteiden havaitsemiselle. Rakentajien slangin ymmärtäminen ja puhuminen lisäisi tietysti uskottavuutta työmaakäynneillä.

Viranomaispalveluiden tulisi lähtökohtaisesti olla yhtenäisiä huolimatta siitä missä päin Suomea asioidaan. Työsuojelun kannalta haasteita asettavat kuitenkin alueelliset erot muun muassa ilmoitusten ja tapaturmien määrissä.

Rakentamisen osalta epäsuhtaan vaikuttaa muun muassa projektien sijoittuminen pääasiassa Etelä-Suomeen ja kasvukeskuksiin. Työvoiman liikkuvuus on toinen alalle tyypillinen piirre, joka painottuu erityisesti Uudenmaan alueella ja ilmenee ulkomaisen henkilöstön suhteellisen suurena päälukuna.

– Maailma muuttuu ja työnantajissa on paljon hyvään pyrkiviä toimijoita. Valitettavasti riesana on sääntöjen ja määräysten taparikkojia, joiden suitsemiseen kaivattaisiin työsuojelulle entistä tehokkaampia konsteja ja toimivaltaa, Jääskeläinen esittää.

Etujärjestöt odottavalla kannalla

Rakennusliitto tekee Rakennusteollisuus ry:n ja Ammattiliitto Pro kanssa aktiivista yhteistyötä työsuojelun edistämiseksi. Osapuolten muodostaman kolmikannan luomat yhteydet viranomaisiin ovat vanhastaan olleet tiiviitä.

– Niiden toivotaan säilyvän pääosin ennallaan. Toki uuteen liittyy aina epävarmuutta, mutta näkisin tässä silti enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia, arvelee RT:n työturvallisuuden asiantuntija Henri Litmanen.

Yksittäiseksi huolenaiheeksi hän nostaa uudistuksen vaikutuksen TR- ja MVR-mittauksiin. Rakennusalan yritykset ovat yleisesti omaksuneet työmaiden turvallisuuden seurantamenetelmät, joiden luomiseen työsuojeluviranomaiset ovat aktiivisesti osallistuneet vuosikymmenten varrella. 

– Tulevaisuus on vielä avoin, mutta roolitusten soisi pysyvän entisellä mallillaan. TR-mittauksia uhkaa rapautuminen, mikäli viranomaiset jättäytyvät pois niiden ylläpidosta ja jatkokehityksestä, Litmanen sanoo.  

Hän kokee virastouudistuksen osuneen sopivasti rakentamisen matalasuhdanteeseen. Työmaita on vähän käynnissä, joten viranomaisilla on hyvin aikaa prosessiensa hiomiselle. Odotettu nousu voi lähteä käyntiin nopeasti ja sitoa henkilöstöä kentällä tehtäviin tarkastuskäynteihin. 

PRO:n edunvalvontayksikön rakentamisen ja rakennusaineteollisuuden sopimusalavastaava Jyrki Suihkonen suhtautuuLitmasen tavoin varovaisen myönteisesti virastouudistukseen. Työsuojelun näkökulmasta valtion yleinen säästölinja huolestuttaa häntä enemmän kuin organisaatiomallit.

– Resurssien järkevässä suuntaamisessa on varmasti vielä tehtävää, vaikka pyrkimyksenä onkin palveluiden valtakunnallinen yhdenmukaisuus. Työturvallisuuskilpailujen toivoisi jatkuvan siten, että viranomaiset olisivat entiseen malliin niissä yhtenä osapuolena.

Suihkonen viittaa sekä paikallisesti että valtakunnallisesti järjestettyihin kampanjoihin ja yritysten välisiin työturvallisuuskilpailuihin. Alakohtaisiin tai työmaiden keskinäisiin mittelöihin on saatu vahvaa selkänojaa viranomaisilta.

– Heidän puolueettomuutensa arvioijina ja tuomareina on antanut tapahtumille uskottavuutta. Viranomaisten pois jääminen vesittäisi tämän ja vähentäisi alan yritysten osallistumishalukkuutta, mikä on tähän mennessä ollut varsin aktiivista, Suihkonen painottaa.

Kilpailujen asemaa yhteistyömuotona korostaa niiden laaja vaikuttavuus. Menestyminen kisassa tuo rakennusalan yrityksille näkyvyyttä ja vahvistaa mielikuvaa niiden toiminnan vastuullisuudesta. Työturvallisuuteen tinkimättömästi suhtautuva työantaja on houkutteleva vaihtoehto rakennusalan ammattilaisten keskuudessa.   

– Nuorille vielä tulevaisuuttaan pohtiville työturvallisuus on vetovoimakysymys, johon rakennusalan on pystyttävä vastaamaan. Vanhojen viranomaisyhteyksien säilyminen ilman turhia kilpiä on sikäli toivottavaa tulevaisuudessakin, Tapio Jääskeläinen kiteyttää.