Päättämiskorvaukset tuomioistuimessa vahvistetulla sovinnolla

Rakennusliiton jäsen työskenteli noin 1,5 vuotta elementtityöntekijänä keskisuuressa yrityksessä. Työnantaja purki työntekijän työsopimuksen vuonna 2022 ilmoittaen perusteeksi, ettei työntekijä ollut toimittanut poissaolostaan virallista koronatodistusta ja oli elänyt poissaolon aikana koronakaranteeniohjeiden vastaisesti, mitä työnantaja piti törkeänä erehdyttämisenä sekä työvelvoitteen laiminlyöntinä. Lisäksi työntekijä oli ollut luvattomasti pois töistä yhden päivän.

Rakennusliitto arvioi, ettei työnantajalla ollut erittäin painavaa syytä työsopimuksen purkamiseen ja esitti työnantajalle vaatimukset työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Asian selvittelyn yhteydessä työnantaja maksoi työntekijälle irtisanomisajan palkan. Päättämiskorvaus jäi riitaiseksi ja Rakennusliiton lakimies nosti kanteen vaatien työnantajan velvoittamista maksamaan työntekijälle 8 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen.

Käräjäoikeudelle toimitetussa vastauksessa työnantaja vetosi siihen, ettei työntekijä ollut sairausloman alkaessa tai sen aikana toimittanut sairauslomatodistusta tai ilmoittanut poissaolostaan. Koronakaranteeniohjeiden vastaiseen elämään työnantaja ei enää vedonnut. Purkamisperusteen tueksi työnantaja vetosi myös noin 1,5 vuotta aikaisempaan, väitettyyn luvattomaan poissaoloon sekä yhden päivän poissaoloon ennen työsopimuksen purkamista. Työnantaja myös väitti, että työntekijälle oli annettu suullisia ja kirjallisia varoituksia työsuhteen aikana työtehtävien huonosta hoidosta ja luvattomista poissaoloista. Tällaisia varoituksia ei kuitenkaan nimetty kirjallisiksi todisteiksi, joten ne jäivät työnantajan väitteiksi työntekijän kiistettyä varoitukset.

Työntekijän puolesta laaditussa lausumassa tuotiin esiin, ettei sovellettavan työehtosopimuksen mukaan edellytetä sairauslomatodistuksen toimittamista sairausloman aikana, vaan sairastumisesta ilmoittamista. Työntekijä oli ilmoittanut sairastumisestaan asianmukaisesti soittamalla esimiehelleen ja oli toimittanut sairauslomatodistukset työnantajalle heti ensimmäisenä päivänä töihin paluunsa jälkeen. 1,5 vuotta aikaisemmalla, väitetyllä poissaololla ei ollut merkitystä arvioitaessa työnantajan oikeutta purkaa tai irtisanoa työsopimus. Myöhemmän, yhden päivän poissaolon osalta todettiin, että työntekijä oli ollut edellisenä päivänä yövuorossa ja työnantajan seuraavana aamuna järjestämä tilaisuus oli alkanut niin aikaisin, ettei työntekijä ollut saanut hyväkseen lakisääteistä vuorokausilepoa. Työntekijä oli herättyään ilmoittanut esimiehelleen nukkuneensa pommiin. Yksittäinen poissaolo työstä ei muodostanut työnantajalle erittäin painavaa syytä työsopimuksen purkamiseen eikä asiallista ja painavaa syytä irtisanomiseen.

Ennen valmisteluistuntoa asia sovittiin tuomioistuimen vahvistamalla sovinnolla siten, että työnantaja maksoi työntekijälle 7 kuukauden korvauksen ja puolet liiton oikeudenkäyntikuluista. Korvauksen määrään vaikutti työntekijän pitkä työttömyys.