Seisoessani vessassa katselen usein Kosovon karttaa. Jostain syystä mietin, millaista elämä mahtaa olla Kilokodin kylässä? Kilokoti on viitisen kilometriä koilliseen Vitistä.
Ensinnäkin, onko kylän nimi edes Kilokoti? Albaniaksi kylä on Wikipedian mukaan Kllokoti eli painovirhepaholainen tai KAJ-yhtyeen viisukarsintamenestyksen innoittamana tryckfelnisse on saattanut kakkia vessan seinällä olevaan karttaan.
Kuinka jännitteiset välit serbien asuttaman kylän väestöllä Kosovon albaanien kanssa? Kohtaavatko Kilokodin albaani- ja serbitaustaiset työläiset toisensa suomalaisilla rakennustelineillä? Vihaavatko molemmat kansanryhmät tasapuolisesti Martti Ahtisaarta ja hänen kätilöimäänsä rauhansopimusta, jonka yhtenä lopputuloksena oli Kilokodin kunnan perustaminen vuonna 2010?
Riittääkö Kilokodissa asuntoja kaikille? Kylässä ei käyty Kosovon sodan aikana taisteluja, mutta serbitaloja on räjäytelty ja poltettu useampaan otteeseen. Serbejä onkin muuttanut pois kylästä, eikä albaaneillekaan tahdo löytyä töitä maataloudesta ja alueen pienyrityksistä.
Kosovon sodassa koko maassa tuhottiin vuosina 1998–1999 noin 120 000 asuntoa. YK:n pakolaisavun tilastojen mukaan vielä vuonna 2020 maassa asui sodan jäljiltä 90 000 ihmistä puutteellisissa olosuhteissa, osa jopa maan sisäisessä pakolaisuudessa.
Miten suomalainen ja kosovolainen asunnottomuus eroaa toisistaan? Kosovo on köyhä maa ja asunnottomuuden poistamiseen ei ole tarpeeksi voimavaroja. Asunnottomuutta lievitetään myös ulkomaisten avustusjärjestöjen tuella.
Suomessa työssäkäyvien ihmisten asunnottomuus oli jo katoavaa kansanperinnettä, mutta sitten saimme Orpo-Purran hallituksen hyvän hallitusohjelman. Sosiaali- ja työttömyysturvan heikennysten takia pienipalkkaiset työntekijät palasivat viime vuonna etenkin suurten kaupunkien asunnottomien jonoihin. Joulukuussa tehty toimeentulotuen enimmäisvuokran pienentäminen ei ehtinyt näkyä vielä tilastoissa. Tänä vuonna pääkaupunkiseudulla yhden ihmisen talouden perustoimeentulotuen korkeimmat hyväksyttävät asumismenot ovat 715 euroa kuussa.
Hallitus on romuttanut kohtuuhintaisen asuntorakentamisen rahoitusjärjestelmiä. Tästä hyvä esimerkki olivat Aran ja Valtion asuntorahaston lakkauttaminen. Elinkeinoministeri Wille Rydman (ps.) on linjannut, että asuntorakentamisen on tapahduttava jatkossa mahdollisimman markkinavetoisesti.
Samaan aikaan suurten kaupunkien väkiluku on viime vuosina kasvanut merkittävästi. Esimerkiksi Helsinkiin muuttaa vuosittain 10 000 asukasta lisää. Tällaisten markkinavoimien jyllätessä tavallisen duunarin on vaikea löytää kohtuuhintaista asuntoa.
Viime vuoden lopulla Helsingissä yksiöiden keskimääräinen vuokra oli 25 €/m², kaksioiden 20 €/m² ja isompien asuntojen 18 €/m². Yksiöiden vuokrahaitari oli laaja, halvimmillaan yksiön saa vuokrattua Kontulasta tai Vesalasta. Kalleimmat vuokrat olivat tilastojen mukaan Jätkäsaaressa, jossa neliövuokra nousi 32 euroon.
Lukusuositus: Mietelauseita Samuli Parosen Maailma on sana -teoksesta.
”Hyvinvointi ei voi tulla Suomeen, sille ei löydy täältä asuntoa.”
”Koti: museoituva sanaparka, liian kallis elämään.”
Kuuntelusuositus: Oma koti -biisi Pelle Miljoonan Rauhan aika -levyltä.
