Nykyinen työvaatteiden huoltotapa ei ole tätä päivää

Rakentajien työvaatteet eivät ole vain työvaatteita, vaan ne toimivat myös suojavaatteina. Rakentamiseen liittyy altistumista erilaisille syöpävaarallisillekin aineille, liuottimille ja sen tyyppiselle lialle, jota ei pitäisi päästä kulkeutumaan työmaan ulkopuolelle. Kuitenkin monella työmaalla rakentajan arkivaatteet ja suojavaatteet viettävät aikaa samassa ahtaassa kaapissa. Usein kaapin ovi ei edes mahdu kiinni, sillä varsinkin näin talviaikana työmaavarusteet vievät tilaa.

– Meillä on selkeä jako sosiaalitilojen laadussa yleensäkin työmailla: isot vakiintuneet toimijat tarjoavat varsin hyvät sosiaalitilat työntekijöilleen. Pienillä työmailla kuten esimerkiksi maalaus- ja julkisivutyömailla sekä taloyhtiöiden muilla remonttityömailla sosiaalitilat on tungettu ahtaisiin pannuhuoneisiin tai kerhotiloihin, eikä niiden varustelu ole kovin hyvä, Rakennusliiton työympäristöasiantuntija Tapio Jääskeläinen kertoo.

Tämä jako näkyy myös vaatteiden säilytyksessä.

– Oma kokemukseni on, että isolla työmaalla työmaan päätoteuttaja tarjoaa omille työntekijöilleen heti työmaan alussa kaapit varusteiden säilytykseen. Ali- ja sivu-urakoitsijoiden työntekijät saavat mitä saavat ja vuokratyöntekijät saavat olla ilman, Jääskeläinen sanoo.

Kaksi kunnon kaappia: likainen ja puhdas

Sosiaalitila-asetuksessa vaaditaan, että jokaisella työmaan työntekijällä tulee olla yksi 400 mm leveä kaappi. Rakennusliitto on jo pitkään toivonut asetukseen muutosta, jolla työntekijälle taattaisiin 2 saman kokoista kaappia, joista toinen olisi ”puhdas”, eli tarkoitettu yksinomaan omille vaatteille. Yksi kaappi täytyy ääriään myöten talviaikaan.

– Sinne pitäisi mahtua työkaluvyö, housut, talvitakki, fleece, kypärä, lasit hanskat, talvikengät, sisätyökengät ja kumisaappaat ja sitten toisinpäin siviilihousut, kengät, takki, reppu, mahdollisesti pyöräilykypäräkin, Jääskeläinen luettelee.

Hän pitää hyvin huolestuttavana sitä, että yhden kaapin politiikalla erilaiset altisteet kuten kvartsipöly tarttuvat muihinkin vaatteisiin kuin työvaatteisiin.

– Ei ole kiva lähteä kotiin likaisissa vaatteissa ja viedä altisteita kuten pölyjä ja maaleja kotiin. Rakennusalan työvaatteita ei voida ajatella vain työvaatteina, vaan ne ovat suojavaatteita, hän toteaa.

Kuka pesee vaatteet?

Rakentaja-lehdessä oli vuonna 2018 artikkeli työvaatteiden pesusta. Joillakin työmailla on omia pesukoneita ja esimerkiksi tuoteteollisuuden yrityksissä työnantaja hoitaa kertarytinällä isomman satsin pesut yhteistyössä pesulayritysten kanssa. Jutussa useampi rakentaja kertoo, miten kotona on hajonnut pesukoneita työmaavaatteiden pesun jäljiltä.

Miten työmailla voisi toimia työvaatteiden huoltopalvelu?

– Jos sellaiselle olisi kysyntää, joku palvelutarjoaja alkaisi varmasti tarjota sellaista palvelua, että auto kiertäisi yrityksen työmaat, keräisi likaiset vaatteet pesuun ja toisi puhtaat tilalle. Joka tapauksessa olisi järkevää, että jokin muu taho pesisi ne kuin työntekijä itse, samassa pesukoneessa puolison ja muksujen vaatteiden kanssa, Jääskeläinen miettii.

Jääskeläinen myöntää, että pienemmillä yrityksillä tämä voisi tuottaa haasteita, mutta toteaa, ettei nykyinen käytäntö ole tätä päivää.

Hän ei pidä erityisen hyvänä ratkaisuna, että kaikilla työmailla olisi oma pesukoneensa. Se voi toimia pienellä porukalla, mutta miten pesu saataisiin organisoitua isommilla mestoilla?

– Hyvä kysymys myös on, milloin vaatteita pestäisiin? Pitäisikö työmaalle jäädä työpäivän jälkeen omalla ajalla pesemään vaatteitaan? Ei pitäisi jäädä Jääskeläinen, vastaa.

Teksti: Johanna Hellsten, Kuvat: Tapio Jääskeläinen