Käsi meni sijoiltaan crossfitissä

Tamperelainen maalari Tuija Simpanen on tehnyt alan töitä jo 2000-luvun lopulta lähtien. Aivan viime vuosia lukuun ottamatta osaajalle on löytynyt hommia. Simpanen aloitti myös rakennusmestariopinnot, mutta surkean työtilanteen takia ne ovat vielä kesken, sillä harjoittelupaikkaa ei ole löytynyt.

Simpanen aloitti crossfit-harrastuksen noin vuosi sitten. Laji on hyvä tapa pitää itsensä kunnossa, kun työtilanne on mikä on.

– Kävin treeneissä vähintään kuutena päivänä viikossa. Yhdessä aamutreenissä lopputalvesta tehtiin tempauksia. Ne sujuivat todella hyvin ja olin aivan innoissani, Simpanen muistelee.

Seuraavaksi sai valita, tekeekö maastavetoa vai valakyykkyä. Valakyykky on liike, jossa kyykätään pitäen tankoa ja painoja leveällä otteella suoraan pään yläpuolella.

– Nostin sen tangon ylös ja saman tien alkoi olkapäässä paukkua ja olkapää kääntyi. Kaveri oli takanani treenaamassa ja oli ihan shokissa, kun hän näki sen tilanteen. Tanko tippui lattialle ja minulla oli käsi pois paikaltaan. Se käsi jotenkin roikkui siinä ja minä huusin.

Simpasen onneksi samoissa treeneissä oli harjoittelemassa sekä ensihoitaja että lääkäri. Kaksikko pani Simpasen roikuttamaan kättä boksin (crossfitissä muun muassa hyppäämiseen käytettävä puinen jämerä laatikko) päälle ja vetivät olkapään saman tien oikealle paikalleen.

”Ota Buranaa”

Simpanen vietiin ambulanssilla Tampereen Acutaan, jossa olkapäästä otettiin röntgenkuva.

– Lääkäri sanoi, että käsi on kunnossa ja kirjoitti Burana-reseptin. Lisäksi käskettiin varaamaan aika fysioterapeutille 2 viikon päähän ja lääkärintarkastukseen 4 viikon päähän terveyskeskukseen.

Simpasta ohjeistus hiukan ihmetytti, sillä käsi ei toiminut lainkaan.

– Käsi ei liikkunut mihinkään suuntaan ja aloin miettiä, miten se Rakennusliiton tapaturmavakuutus toimiikaan. Että voinko mennä yksityiselle puolelle, kun olen jo käynyt Acutassa. Soitin liittoon ja sieltä kerrottiin, että voin mennä.

Simpanen lähti käymään Pihlajalinnaan, jossa lääkäri passitti hänet heti magneettikuviin. Niistä selvisi, että olkapäästä oli useampia jänteitä kokonaan poikki. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää päästä pikaisesti leikkaukseen, sillä lihakset alkavat pikkuhiljaa lyhentyä, ellei jänteitä saada paikalleen nopeasti.

– Tällainen vamma pitäisi korjata mahdollisimman nopeasti, sillä mitä pidemmän aikaa menee, sen vaikeampi kättä on saada kuntoon. Jos olisin jäänyt odottelemaan 4 viikkoa lääkärintarkastukseen julkisella puolella, en tiedä, miten käsi olisi enää koskaan parantunut ja työkyky palautunut, Simpanen miettii.

Kun tapaturma oli tapahtunut maaliskuun lopussa, käsi leikattiin Pihlajalinnassa 9. huhtikuuta. Leikkauksessa jänteet kiinnitettiin paikoilleen ja potilas pääsi samana päivänä pois sairaalasta.

– Siinä leikkauksen jälkeen minulta kysyttiin, haluanko lasillisen konjakkia vai kuohuviiniä. Luulin sitä vitsiksi, niin sanoin, että en. Mutta tosissaan he kysyivät, Simpanen sanoo nauraen.

Simpanen ei sinällään ole järkyttynyt julkisen terveydenhuollon tilasta, sillä merkit ovat olleet näkyvissä pitkän aikaa.

– Mutta surettaa, kun ihmiset eivät saa enää kunnon hoitoa.

Pitkä toipuminen

Ensimmäiset 2 yötä leikkauksen jälkeen olivat rankkoja, kun oikein mikään ei tehonnut kipuun. Sen jälkeen toipuminen on lähtenyt käyntiin. Käsi on ollut nyt kantositeessä 4 viikkoa ja 2 viikkoa on vielä jäljellä. Seuraavaksi lääkäri tarkista käden kunnon ja alkaa fysioterapia. 5 kertaa menee vakuutuksen piikkiin.

– Olen sairaslomalla heinäkuun alkuun asti. En voi pyöräillä, käydä treeneissä tai ajaa moottoripyörää. Eikä maalari pysty työskentelemään yhdellä kädellä.

Vakuutusprosessia Simpanen luonnehtii yksinkertaiseksi ja sujuvaksi. Ensikäynnillä ei tarvinnut omaa rahaa mukaan ja laskujen maksu on sujunut joutuisasti.

– Aina kun on tullut joku lasku, olen soittanut Turvaan ja ne ovat hoituneet, ei ole tarvinnut lähetellä mitään lappuja eteenpäin.