Ihosyöpä kattotöistä

Rami Ihalin sai ammattitautidiagnoosin melanoomasta, jonka syyksi katsottiin altistuminen auringon säteilylle 30 vuoden kattotyöuran aikana.

– Diagnoosista on nyt 2 vuotta. Kirjoitin silloin Facebookiin itselleni muistiin, että 30 vuotta kattotöissä eikä ole aina muistanut suojata itseään tarpeeksi tai edes noteerata aurinkoa, niin tässä se oli. Loppukaneetiksi kirjoitin vielä, että ”rusketus ei tee sinusta parempaa ihmistä”, työnjohtotehtäviin vuoden alussa siirtynyt kattohuopa-asentaja Rami Ihalin muistelee.

Ihalin on tehnyt pitkän uran Suomen katoilla.

– Tämä on ollut kivaa hommaa. Paikat vaihtuvat ja näkee konkreettisesti kättensä jäljen. Tässä työssä on ollut sellaista tekemisen vapautta.

Hän kertoo, että hänen asenteensa työhön muuttui syöpädiagnoosin jälkeen.

– Aloin noteerata ihan eri tavalla auringon polttavan kuumuuden.

Vaimo pakotti

Ihalin oli pari kertaa lääkärissä muiden asioiden yhteydessä maininnut luomesta kaulallaan, mutta lääkärit eivät olleet pitäneet sitä vaarallisena. He kuitenkin kehottivat tarkkailemaan sitä. Mies ei itsekään ottanut asiaa kovin vakavasti, sillä hänellä ei ollut minkäänlaisia oireita. Vaimon painostuksesta hän kuitenkin varasi ajan asiantuntijalle.

– Asiantuntija puuttui tilanteeseen heti ja määräsi koepalan otettavaksi. Tuloksia odottaessa rupesin katsomaan vanhempia valokuvia ja huomasin, että luomi ilmestyi kuviin 3–4 vuotta aiemmin. Eli siellä se on taustalla ollut jo pidemmän aikaa, Ihalin kertoo.

Koepalan tulokset tulivat 3 viikon kuluttua: kyseessä oli paikallinen, pahalaatuinen melanooma.

– Patologi soitti tulokset ja kysyi, miltä tämä kuulostaa. Vastasin, että ottaahan se tietysti päähän, mutta enhän minä sille mitään mahda. Kyllä se jäi päähän pyörimään.

Syöpä leikattiin ensimmäisen kerran joulukuussa 2022 ja toisen kerran vielä pari kuukautta myöhemmin.

– Se saatiin pois ja nyt on 5 vuotta kontrolleja. Aluksi puolen vuoden välein, sitten vuoden välein. Kaikki kehon luomet pitää tarkistaa säännöllisesti.

Syöpädiagnoosi oli Ihalinille pysähtymisen paikka.

– Kun tällaista käy, alkaa jollain tavalla arvostaa enemmän omaa elämäänsä. Sitä ei tajua, mitä sulla on, ennen kuin sen on menettänyt.

Ihalin on kiitollinen Suomen julkiselle terveydenhuollolle.

– Kyllä meillä aika tyytyväinen saa olla tähän järjestelmään. Ihan mielelläni maksan veroja.

Ammattitauti varmistui

Ammattitautidiagnoosin osalta tilanne lähti etenemään siten, että Tampereen yliopistollisen sairaalan työlääketieteen poliklinikka otti tapauksesta kopin.

– Kaikki meidän käyttöturvatiedotteet eri materiaaleista käytiin läpi, työpaikalla tehtiin olosuhdekysely ja lisäksi minun piti kirjoittaa oma tekstiosio. Se oli aika pitkä prosessi, jossa kertyi paljon materiaalia, Ihalin muistelee.

Tampereelta pallo siirtyi Helsinkiin Työterveyslaitokselle.

– Olin heidän kanssaan puhelimitse yhteydessä muutamia kertoja, mutta minun ei tarvinnut käydä Helsingissä.

Työterveyslaitoksen lausunnon mukaan Ihalinin ihosyöpä oli ammattitauti. Ammattitautidiagnoosilta edellytetään, että työ on todennäköisesti pääasiallinen taudinsyy (syyosuus yli 50 prosenttia).

Ihosyöpätapauksissa ammattitautia ei ole aina helppo osoittaa. Ihalinin tapauksessa tilanne oli kuitenkin aika selkeä.

– En ole auringonottaja. Kun on kesäkuumalla 10–12 tuntia katolla, niin ei tule ensimmäiseksi mieleen, että tuosta kotiin ja sitten ottamaan rannalle aurinkoa. En ole myöskään lomilla lähtenyt aurinkolomille. Sain työn takia maksimipistemäärät siitä, miten paljon Suomessa voi altistua auringon säteilylle.

Herätyksen paikka

Ihalinin mukaan nyt olisi korkea aika herätä siihen, että ilmastonmuutos tuo uudenlaisia riskejä työntekijöille. Tämän pitäisi näkyä myös työsuojelussa.

– Ilmasto muuttuu ja sen pystyy varmaan jokainen allekirjoittamaan. Kun katsoo taaksepäin 10–15 vuotta, niin kyllähän sen huomaa.

Kattotyössä ollaan säteilevän auringon alla monta tuntia päivässä. Ongelma pitäisi ensisijaisesti korjata poistamalla vaara tai haitta kokonaan.

– Helsingin suunnalla uudisrakennusten kattotöitä tehdään usein hupun alla. Täälläpäin (Länsi-Suomi) sitä ei juuri näe. Jotkut valittavat, että teltassa tulee kuuma, mutta kyllä minä olen kokeillut, miltä siellä tuntuu, kun ulkona on jo aamukymmeneltä 25 astetta lämmintä. Hupun alla on paljon miellyttävämpää.

Ihalin ei kuitenkaan unohtaisi myöskään henkilökohtaista suojautumista.

– Henkilökohtainen suojaus, eli aurinkorasva ja peittävä vaatetus olisi hyvä asia. Monen pitäisi näissä hommissa katsoa peiliinkin. Me ihmiset olemme vähän sellaisia, että tarvitsemme äärimmäistä herätystä, ennen kuin muutamme jotain.

Ihalin kehuu nykyisiä, suihkutettavia +50 aurinkorasvoja.

– Ne eivät ole enää sellaista hammastahnaa, jonka käytön jälkeen työkalut eivät pysy kädessä. Aurinkorasvaa pitää sitten muistaa myös lisätä päivän aikana.

Kesäkuumalla rakennuksillakin ihmiset yleensä tykkäisivät vähentää vaatetusta. Tässä Ihalin kehottaa ottamaan oppia vielä kuumempien maiden työntekijöistä.

– Pitkälahkeisia housuja ja flanellipaitoja näkyi esimerkiksi Espanjassa, ei shortseja ja hihattomia. Siellä itsensä suojaaminen auringolta on arkipäivää.

Ihalin toivoo, että hänen haastattelullaan olisi merkitystä jollekin toiselle rakentajalle.

– Ihmisten ajatusmaailma muuttuu, mutta usein liian myöhään. Työntekovuodet ovat usein niitä parhaita elinvuosia. Pitäisi miettiä, miten niitä elää, että pitääkö itsestään huolen? Elätkö ja työskenteletkö niin, että se parhaiden vuosien jälkeinenkin aika on hyvää ja laadukasta? Itsensä uhraamisesta työlle ei jaeta mitaleita.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten