Rakentajanaiset koolla: vertaistukea, vaikuttamista ja uusia tekijöitä

Noin 30 Rakennusliiton naisjäsentä eri puolilta Suomea kokoontui jälleen SAK:n Tulevaisuus tänään -tapahtuman yhteydessä Helsingissä. Lauantain tapahtumapäivän jälkeen sunnuntaina pohdittiin rakennusalan asioita naisporukalla.

Järjestöpäällikkö Tiina Nurmi-Kokko kertoi osallistujille tulevasta liittokokouksesta ja liittokokousvaaleista. Toistakymmentä tapaamiseen osallistunutta naisrakentajaa on lähdössä ehdolle kehittämään liiton toimintaa.

Myös kevään eduskuntavaalit ja nykyisen hallituksen työntekijävihamieliset päätökset herättivät paljon keskustelua. Joukko vaikutti yksimieliseltä: tällä hallituspohjalla ei haluta jatkaa.

Moni tulee tapaamiseen joka vuosi, mutta mukana oli taas myös ensikertalaisia. Työkaverit houkuttelivat tamperelaisen maalarin Maria Nygrenin mukaan. Hän on ollut kerran aiemmin paikallisessa naistapaamisessa.

Turkulainen maalari Outi Metsomäki osallistui valtakunnalliseen tapaamiseen toista kertaa. Hänelle tärkeintä on päästä tapaamaan muita rakentajanaisia ja kuulemaan, mitä muissa kaupungeissa tapahtuu.

– Kuulee miten muilla naisilla menee työmaalla, Metsomäki tiivisti.

Lisää naisia alalle

Miten naisia saisi hakeutumaan rakennusalalle? Sitä pohtii työkseen Minerva Jormola, joka osallistui naistapaamiseen, vaikka ei enää työskentelekään alalla. Nyt hän toimii opinto-ohjaajana, mutta sitä ennen hän teki 7 vuoden uran putkiasentajana.

Jormolalla on taustallaan kauppatieteen maisterin ja filosofian maisterin tutkinnot. Jo yliopisto-opintojen aikana hän harkitsi putkiasentajan ammattia, kun migreeni hankaloitti tietokoneella työskentelyä. Opinnot kuitenkin jatkuivat, ja Jormola on ehtinyt työskennellä niin historian opettajana kuin kansainvälisessä rauhanjärjestössä Skotlannin Edinburghissa.

Skotlannissa asuessaan Jormola alkoi pohtia, mitä hän todella haluaa tehdä. Hän kaipasi työtä, jossa näkee kättensä jäljen ja saa pidettyä työn ja vapaa-ajan erillään.

– Muistin, että ai niin, minusta piti tulla putkari silloin joskus.

Jormola hakeutui lomallaan seuraamaan putkiasentajanaisen työskentelyä. Kokemus vahvisti ajatusta ammatinvaihdosta. Koska alan opiskelu ei aikuisopiskelijana onnistunut Skotlannissa, Jormola palasi Suomeen.

– Opiskelin, ja tosiaan rakastin sitä työtä.

Nivelrikko pakotti kuitenkin jättämään omalta tuntuneen ammatin. Nykyisessä työssään peruskoulun opinto-ohjaajana hän kannustaa tyttöjä rakennusalalle ja kutsuu oppitunneille vierailemaan rakennus- ja sähköalalla työskenteleviä naisia.

– Esimerkki on se paras, Jormola tiivisti.

Työntekijöiden ääni kuuluviin

Päivän aikana mietittiin myös työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia rakennusalalla. SAK:n viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkö Marjo Pihlajaniemi esitteli naisille Kuuntele duunaria ja menesty -kirjaansa. Kirjaa varten hän on haastatellut SAK:laisia duunareita, myös rakennusalalta.

– Tärkein juttu on se, että kuunnellaanko työntekijää ennen kuin mitään on päätetty, Pihlajaniemi tiivisti.

Keskustelussa nousivat esiin muun muassa työmaiden odotteluajat ja puutteellinen suunnittelu. Näissä asioissa työntekijöitä ei useinkaan kuunnella riittävästi, vaikka työn varsinaisilla tekijöillä olisi paljon kehitysehdotuksia.

Moni paikalla ollut naisrakentaja on esittänyt ideoitaan työmaan tai yrityksen johdolle, mutta harvan ideoita on toteutettu.

– Teillä on hirveästi ideoita, mitä voisi muuttaa, mutta onko ne koskaan tapahtuneet? Johdolla on hirveästi ideoita, ne tapahtuvat aina, Pihlajaniemi tiivisti.