Julkinen puoli ei ole synnitön

” Rakennuttaja oli valinnut kohteen pääurakoitsijaksi yrityksen, joka lupasi suorittaa urakan nopeimmin. Toiseksi tulleen tarjoajan aika oli 4 kuukautta pitempi. Rakennuttaja ei nähnyt riskiä nopeasta lupauksesta, vaan tarttui tarjoukseen. Aliurakoitsijakseen pääurakoitsija valitsi ulkomaalaisomisteisen Suomeen perustetun yrityksen, joka tarjosi tietyn urakan 1 miljoonalla eurolla. Seuraavan urakoitsijan tarjous oli yli puoli miljoonaa euroa kalliimpi.

Rakennusliiton kansainvälisen työvoiman yksikön saatua työntekijöiltä yhteydenoton, alkoi selvitystyö. Selvityksissä pyydettiin tietoja aliurakoitsijalta sekä pääurakoitsijalta. Selvitystyötä hidasti pääurakoitsijan osaamattomuus tai haluttomuus toimittaa pyydettyjä tietoja. Pääurakoitsijalla oli hankaluuksia kertoa, kuka työskenteli missäkin yrityksessä. Työnteko-oikeuksien tarkastamisessa oli myös huomattavia epäselvyyksiä.

Liiton selvityksissä ilmeni, että useilla ulkomaalaisilla oli merkittäviä palkkasaatavia. Aliurakointiyritys ei noudattanut yleissitovaa rakennusalan työehtosopimusta. Työntekijät eivät saaneet työsopimuksiin kirjattua tuntipalkkaa, yleiskorotukset olivat maksamatta, ylityökorvaukset puuttuivat ja 2 viikon ajanjaksolta maksettiin 80 tunnin palkka, vaikka työtä oi tehty 100 tuntia. Aliurakoitsija oli lisäksi tuonut työmaalle salaa oman aliurakoitsijansa, joilla oli väärän yrityksen nimissä laittomat veronumerolliset henkilötunnistekortit. Tämä aliurakoitsija taas oli ketjuttanut edelleen työt ulkomaalaisille kevytyrittäjille, joilla ei ollut mitään käsitystä siitä, millaiseen asemaan ovat ymmärtämättään joutuneet. Osa työstä tehtiin talkoilla ilman palkkaa, sillä altteimmassa asemassa olevilta työntekijöiltä oli vaadittu allekirjoitusta velkakirjaan, jossa sovittiin työnantajan maksavan tehdystä työstä palkka joskus myöhemmin.

Lopulta laittomasti työskennelleiden työt työmaalla keskeytyivät, ja pääurakoitsija joutui maksamaan aliurakoitsijan työntekijöiden palkkoja sijaismaksuna useita kymmeniä tuhansia euroja, kun oma työnantaja ei sitä pystynyt tekemään. Riistäjäfirma jätti palkkojen lisäksi myös verot ja eläkemaksut maksamatta.

Työmaa myöhästyy luvatusta valmistumisajastaan merkittävästi. Riistäjäyrityksen tilalle hommatun uuden urakoitsijan palkanmaksussa on myös ongelmia.”

Puuttuuko osaaminen vai kiinnostus?

Kuinka hyvin julkiset toimijat tunnistavat työperäisen hyväksikäytön merkkejä rakennusprojekteissaan, Rakennusliiton kansainvälisen yksikön vanhempi asiantuntija Toni Malmström?

–  Hyvin huonosti. Kun olemme käyneet tapaamassa monia rakennuttamisen päättäjiä, hyväksikäytön muodot ja tavat tulevat aina heille yllätyksenä. Kun tapauksia nousee esiin, on selitys aina ”Meidän on pakko valita halvin”, vaikka se ei ihan pidä paikkaansa, Malmström kertoo.

Kun tapauksia tulee esiin, kuinka helppoa niiden selvittäminen yhdessä julkisen rakennuttajan kanssa on?

– Pääsääntöisesti aika hyvin siinä vaiheessa, kun rakennuttajan tietoon tuodaan työmaan ongelmia. Tässä esitellyssä keississä tosin sekä rakennuttajaa että pääurakoitsijaa oli vaikeaa saada tarttumaan niihin.

Malmström mainitsee hyvänä julkisena toimijana Helsingin kaupungin Asuntotuotanto ATT:n, joka saadessaan kuulla työmaan mahdollisista epäkohdista, tarttuu toimeen ja lähtee selvittämään tilannetta omalta osaltaan.

– He selvittävät asioita ja heidän sopimuskirjauksensa ovat kunnossa työperäisen hyväksikäytön ja harmaan talouden osalta. He pystyvät velvoittamaan pääurakoitsijoita toimimaan vaikka sanktioiden uhalla. Silloin on helppo toimia, kun vaatimukset tilanteen selvittämiseen tulevat sekä meiltä Rakennusliitosta että rakennuttajalta, Malmström sanoo.

Millä tavalla julkiset rakennuttajat voisivat toimia paremmin?

– Kilpailutukseen pitäisi saada selkeämmin muitakin kriteereitä kuin halvin hinta, sillä halvassa hinnassa riski hyväksikäytölle on suurin. Pitäisi saada mukaan laadullista pisteytystä, jolloin ihan kaikkein halvinta urakoitsijaa ei olisi pakko ottaa.

Malmströmin mukaan myös hankinnasta vastaavilla olisi hyvä olla ymmärrys siitä, mitä työperäinen hyväksikäyttö on ja milloin siihen on suurin riski.

– Jos viranomaisetkin sanovat, että joka toisella työmaalla on epäselvyyksiä, on varmaa, että jokainen vähän enemmän rakennuttava törmää ongelmiin jollain työmaallaan.

Julkisissa rakennushankkeissa rakennuttaja valvoo tai auditoi työmaitaan itse hyvin harvoin.

– Valvontaa hoitavat silloin lähinnä viranomaiset ja Rakennusliitto. Itsevalvovat toimijat voi laskea yhden käden sormilla. Olisi hyvä, jos rakennuttajakin olisi selvillä siitä, mitä työmaalla tapahtuu ja pystyisi myös itse selvittämään ongelmia sekä varmistamaan sen, etteivät työperäisen hyväksikäytön uhrit joutuisi kärsimään yhtään enempää, Malmström toivoo.

Malmströmin tiimi kävi keväällä lähes kaikkien puolueiden puheilla kertomassa harmaasta taloudesta ja työperäisestä hyväksikäytöstä.

– Ongelmat kyllä tunnistetaan puoluekentässä ja tunnustetaan, että jotain pitäisi tehdä.

Avainasemassa julkisella puolella ovat nimenomaan kuntapäättäjät.

– Hyvä askel olisi tutustua Rakennustiedon ohjekorttiin RT 103923 Työvoiman hyväksikäytön torjunta rakennusalalla, ja ottaa se käyttöön urakkaohjeissa. Ajatuksena, että ”Me rakennutamme tämän ohjeen mukaan”. Se on jo käytössä joillakin julkisilla toimijoilla osana sopimuksia.