Miksi ehjää pitäisi korjata?

Joanna Laajiston suunnittelemissa tiloissa ei pelätä vanhoja rakenteita.

Tapaan sisustusarkkitehti Joanna Laajiston Helsingissä Agricolankadun Way Bakeryssa.

– Täällä oli aluksi iltaruokailua. Pöydät olivat silloin isompia ja niitä on sen jälkeen pienennetty. Ne on tehty yksiaineisina massiivipuusta ja kivestä, joten niitä pystyy muokkaamaan, Laajisto kertoo miten ravintolatilan kalustusta on muutettu, jotta kahvilaan on saatu enemmän asiakaspaikkoja.

Way-kahvilan muutostyöt kuvaavat hyvin Laajiston suunnittelufilosofiaa. Materiaalia kierrätetään mahdollisimman paljon. Vanhoja taloja tai sisustuksia ei pitäisi purkaa, vaan miettiä miten tiloja voidaan käyttää uudestaan tarpeiden muuttuessa. Joskus kaavamääräykset vaikeuttavat muutostöitä. Konttorista ei saa tehdä asuntoa omin luvin.

– Käyttötarkoituksen muutokset ovat olleet hankalia Helsingissä, mutta siihen on toivottavasti tulossa helpotusta.

Vielä suurempaa muutosta Laajiston mielestä tarvitaan kuitenkin ajattelussa ja suunnittelufilosofiassa.

– Nykystandardit ovat hyvin tiukkoja. Ihmisten laatuvaatimukset niin esteettisesti kuin toiminnallisesti ovat korkeita. Uutuuden arvoa ihannoidaan mielestäni liian paljon. Uuden hankkiminen on niin helppoa, Laajisto kiteyttää.

Laajisto on joutunut myös itse muuttamaan suunnittelufilosofiaansa aikaisemmasta.

– Olen koulutuksessani saanut sellaisen opin, että suunnittelu alkaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Olen joutunut katsomaan omiakin tekemisiäni kriittisesti. On siedettävä rosoa, patinaa ja eriparisuutta, joka sitten lopulta luokin sen tarinan ja sielun tilaan.

Laajisto on opiskellut ja työskennellyt Kaliforniassa, jossa sisustusta suunniteltiin lähes aina uudisrakennukseen. Vähitellen häntä alkoi ahdistaa sisustusten käyttöiän lyhyys.

– Yritysten vuokrasopimukset lyhenevät, brändien ja tilojen vaatimukset kasvavat eli tiloja muokataan hyvin paljon lyhyeksi ajaksi. Rakennuksen elinkaaren aikana voi olla monia tilamuutoksia ja siitä voi kertyä isompi hiilikuorma kuin itse rakennuksesta.

Tärkeä oppi suunnittelijalle on epätäydellisyyden hyväksyminen. Kalusteiden värisävyt eivät ole täydellisesti linjassa, eri tyylisuuntien ja aikakausien kerrokset joutuvat elämään sulassa sovussa lopputuloksessa.

Kiertotalous tarvitsee pankin

Tiedon puute hankaloittaa niin kierrätystä kuin sopivien  tilojen löytämistä. Kaupungeissa rakennetaan koko ajan uutta, vaikka remontoimalla vanhoja kiinteistöjä voitaisiin säästää raaka-aineita.

– Me tarvitsemme kiertotalouteen rakennustarvikkeiden pankkeja, joista suunnittelijat voisivat etsiä niistä materiaaleja, Laajisto painottaa.

Alalla on muutamia yrityksiä, jotka välittävät uudelleenkäytettäviä rakenteita, mutta Laajisto joutuu käyttämään paljon aikaa puhelimessa ja internet-palstoilla etsiessään tarvikkeita. Tekijöitä löytää helpommin.

– On tärkeää, että sekä tilaaja- että tekijäpuolella on motivoituneita tekijöitä. Uskon, että taitavien puuseppien, timpurien ja verhoilijoiden arvo nousee tulevaisuudessa. Ketä tahansa ei voi laittaa korjausrakennus- tai uudelleenkäyttökohteeseen töihin.

Laajisto jättää nykyään suunnitelmiinsa tilaa soveltamiselle. Ammattilaisten kanssa paras lopputulos syntyy työmaalla keskustelemalla.

Purkamisesta pitäisi Laajiston mielestä tehdä myös vaikeampaa. Se tekisi kiertotaloudesta heti kannattavampaa. Rakennustarvikkeista pitäisi tehdä jo valmiiksi mahdollisimman kierrätettäviä.