Viime kuukausien aikana on paljastunut useita, toinen toistaan törkeämpiä työperäisen hyväksikäytön tapauksia. Rakennustyömaat, telakat, siivousala, maatalous ja erityisesti marjanpoiminta-ala ovat niittäneet kyseenalaista mainetta hyväksikäyttötapauksillaan. Todennettua näyttöä tästä nykyajan orjuuttamisesta ei puutu – tahto korjata asiantila näyttää puuttuvan kokonaan.
Poliitikot yksi toisensa jälkeen kiiruhtavat tuomitsemaan työvoiman hyväksikäytön aina tapausten noustessa julkisuuteen. Sormen heristämistä konkreettisempaa ei kuitenkaan näy tapahtuvan. Työministeri Marttinen on kuitenkin luvannut perehtyä ongelmaan. Työsyrjintä ja kiskonnan tapainen syrjintä ovat rikoslaissa säädettyjä työrikoksia. Kun esimerkiksi ammattiliitot vaativat alipalkkauksen säätämistä rikoslaissa rangaistavaksi teoksi, vasta-argumenttina vedotaan yleensä jo voimassa olevaan lainsäädäntöön työsyrjinnästä.
Ongelma on se, ettei näitä työsyrjintään liittyviä juttuja juurikaan viedä poliisille ja nekin vähät jotka viedään, johtavat hyvin harvoin syytteisiin ja tuomioihin. Yksittäinen työntekijä on alisteisessa asemassa eikä käytännössä voi ilman ammattiliiton apua tehdä mitään. Poliisien ja syyttäjälaitoksen resurssit ovat myös rajalliset. Lisäksi niissä harvoissa jutuissa, jotka ovat johtaneet syytteeseen ja tuomioon asti, on rikkomuksen taso ollut yli 30 prosentin suuruinen TES-palkan alitus. Käytännössä siis 1–30 prosentin suuruinen alipalkan maksaminen ei ole oikeuslaitoksen mielestä työsyrjintää.
Toinen vastaväite alipalkkauksen kriminalisointia vaadittaessa on se, että lainsäädäntöä ei muka voitaisi tehdä, koska Suomessa ei ole minipalkkalakia. Hämmästyttävä perustelu, sillä nimenomaan yleissitovien työehtosopimusten palkka- ja työehtomääräyksiä tulee lain mukaan noudattaa työsuhteen minimiehtoina. Lisäksi esimerkiksi ETA-maa Norjassa työehtosopimuksen alittava palkanmaksu on säädetty rikokseksi. Myös tuomioita on jo pantu täytäntöön – häkki on heilahtanut. Suomessa sen sijaan viranomainen voi antaa toimenpideohjeita ja kehottaa toimimaan oikein. Jos esimerkiksi jätät käytetyn akun tienreunaan, voit saada tuomion ympäristörikoksesta. Jos taas jätät palkan maksamatta voit saada toimenpideohjeen tai kehotuksen.
Alipalkkauksen kriminalisointi ei olisi mikään kaikki ongelmat ratkaiseva työkalu etenkään rakennusalalla, mutta askel parempaan suuntaan se olisi. Ennen kaikkea se olisi viesti yhteiskunnalta siitä, että kyse on palkasta varastamisesta ja se ei vaan käy.
Rakennusalalla alipalkkausongelmat liittyvät erityisesti pitkiin alihankintaketjuihin ja niissä työskenteleviin, usein ulkomaisiin työntekijöihin. Ketjut ovat usein pitkiä ja kukaan ei tiedä – eikä haluakaan tietää – mitä ketjun alapäässä tapahtuu. Pääurakoitsijan velvoitteet rajoittuvat ensimmäiseen sopimuskumppaniin ja loppu on herran hallussa. Pääurakoitsijoiden selitys ongelmien esiin tullessa on se, että on niin vaikeaa valvoa ja saada tietoa siitä mitä ketjujen alapäiden yrityksissä tapahtuu. Kuitenkin pääurakoitsijat ovat itse luoneet tämän hirviön valitsemalla tuotantotavaksi urakoiden ketjuttamisen.
Rakennusliitto haluaa lisätä vastuuta työn tilaajille ja pääurakoitsijoille. Todellista taloudellista vastuuta alihankkijoidensa palkka- ja työehtojen täyttymisestä alihankintaketjuissa. Aina ei tarvitse odottaa lainsäädäntöratkaisuja, sillä paljon voi tehdä itsekin. Tilaajan ja pääurakoitsijan oikeus työehtojen valvontaan voidaan halutessa toteuttaa yritysten välisillä sopimuksilla, sillä se kenellä on rahat, sillä on valta. Tätä viestiä olemme syksyn ja kuluvan talven aikana vieneet rakennuttajatahoille. Välitilinpäätöksenä voi kai sanoa, että vastuullisuus nostaa päätään, joskin tuskallisen hitaasti.
