Rakentamisen tilaus- ja aloitusmäärien piristymistä on odoteltu alkavaksi ensi vuonna jo useamman vuoden ajan, koska tilanne ei voi jatkua tällaisena enää kovin kauaa, viisaat sanovat. Tällainen oraakkelina toimiminen on tavallaan helppoa, jonain vuonna tämä käy vielä toteen. Lätkämestaruuksiin toimii samanlainen ajatusmalli.
Ainoa kasvu mitä on nähty, tapahtuu työttömyystilastoissa ja maksettujen tukien määrässä. Työt valmistuvat, uusia ei ala ja tällaista on riittänyt pitkään. Työnantaja kyllä käy tsemppaamassa mestalla, että kyllä tässä kovasti yritetään saada töitä, olkaa vain luottavaisia. Tästä ei ole kovasti iloa, jos jo on ehdollinen irtisanominen kourassa ja tietää miten nopeasti rakennushankkeet noin ylipäätään käynnistyvät. Hyvällä onnella työtä löytyy ehkä vuoden päästä.
Tällaiset ajat eivät ole helppoja luottamushenkilöllekään. Sitä yrittää pysyä kärryillä työnantajan aikomuksista ja välittää oikeaa ja oikea-aikaista tietoa työntekijöille, jotta odotettavasti huonoihin uutisiin osattaisiin varautua hyvissä ajoin, eivätkä tilanteet yllättäisi ketään. Valitettavasti työnantaja ei ole kaikista johdonmukaisin näissä toimissa, ja tästä aiheutuvasta hämmingistä syntyy yllättävän paljon harmia luottarille. Toisinaan tulee, ystävällisesti ilmaistuna, harhaanjohdettu olo.
Tasapuolisuutta työntekijöiden kohtelulle tavoitellessa joutuu yllättävän usein pettymään siihen, miten päälliköiden hatarasti tehdyt linjaukset tosipaikan tullen pitävät. On surullista seurata miten useiden vuosien aikana yhteen hitsautuneet työporukat joutuvat firman ulkopuolelle ja kuinka paljon ammattitaitoa ollaan valmiita kadottamaan. Mitä luultavimmin vastaavan työkokemuksen ja toimivuuden rakentaminen uudestaan ei onnistu muutamassakaan vuodessa.
Toki ellei töitä ole, on vaikea pitää työntekijöitäkään varastossa niitä odottamassa mutta on kiinnostavaa nähdä, kuka tämän ammatillisen uusjaon voittaja lopulta on, kun osaamiselle tulee kysyntää samalla hetkellä, kun kasvu alkaa.
