Rakennusliitto koostuu jäsenistään, joista jokainen kuuluu ammattialansa mukaiseen osastoon. Aiemmin osastojen toiminta oli hyvinkin merkityksellistä jäsenten ja koko liiton kannalta. Vapaa-ajan toiminta sitoi osastoon, työtaistelutoimenpiteissä ja työehtosopimuksissa osaston rooli oli merkittävä.
Viimeistään tällä vuosituhannella muutos on ollut valtava. Välttämättä kaikki liiton jäsenet eivät edes tiedä, mihin ammattiosastoon kuuluvat. Taistelusta ihmisten vapaa-ajasta saamme kuulla myös eri medioita myöten, vaikka se näyttäisikin menevän suurimmaksi osaksi joutavanpäiväiseen puhelimen selailuun. Oli syy mikä hyvänsä, osastojen merkitys liiton toiminnassa on vähentynyt merkittävästi.
Koko järjestökenttä on muutoksessa, aina yleissitovia työehtosopimuksia myöten. Rakennusliitto ja osastot ovat vuosien varrella yrittäneet tarttua ongelmaan mm. erilaisilla koulutuksilla, mutta nekin tahtovat mennä samojen aiheiden pyörittelyksi samojen naamojen kesken. Toki jotain on yritettävä ja aiheeseen tarttuminen on aina kannustavaa.
Viime kädessä kyse saattaa kuitenkin olla ihmisistä. Niistä, jotka innostuvat, tarttuvat toimeen ja tuovat muita mukanaan. Ovat valmiita käyttämään pyyteettömästi vapaa-aikaansa toiminnan järjestämiseen, puhumaan asioista työpaikoilla ja ennen kaikkea näkevät oman toimintansa tuoman yhteisen edun. Palkitsevuutta ei mitata euroissa, vaan vaikuttamisessa oman ammattialansa tulevaisuuteen. Jäljen jättämisessä. Tänä itsekeskeisyyden aikana se saattaa olla liikaa vaadittu, eikä syyllistämistä ja syyllisiä kaivata. Kaikki voimiensa ja halunsa mukaan.
Kokeilepa vaikka lähteä ensi kesänä esimerkiksi osastosi omille kesäpäiville tapaamaan ja tutustumaan muihin alasi ammattilaisiin. Voit yllättyä positiivisesti.
