Vuonna 2025 on tähän mennessä kuollut 3 rakennusalan työntekijää. Tapaukset eivät ole poikkeuksia, vaikka niitä onkin nykyään vähemmän – ne ovat arkea alalla, joka on vuosikymmenten aikana parantanut työturvallisuuttaan, mutta ei tarpeeksi.
1970-luvulta lukien kuolemat ovat romahtaneet, mutta silti vuosittain 1–5 työntekijää menettää henkensä rakennusalalla. Miksi rakennusalalla edelleen kuollaan töissä? Yritin etsiä vastausta neljän asiantuntijan kanssa Rakentajan sivulla 8.
Vastaus ei ole yksinkertainen, mutta yhteinen teema piirtyy esiin: turvallisuus on parantunut, mutta se on jämähtänyt kohtuulliselle tasolle.
Yksi alan ongelmista on polarisaatio; on yrityksiä, jotka hoitavat työturvallisuusasiansa esimerkillisesti ja niitä, joiden työmaat ovat kokeneen avin tarkastajan sanoin ”aivan kamalia”. Yli puolessa avin työmaille tekemistä tarkastuksista löytyy vakavia työturvallisuuspuutteita.
Toinen alan ongelmista on turha riskinotto. Ohjeet turvalliseen tekemiseen ovat olemassa, mutta niitä ei noudateta. Kokeneet työntekijät – jotka muodostavat suurimman osan vakaviin tapaturmiin joutuvista – luottavat tuttuun työtapaansa, vaikka parempia menetelmiä on keksitty.
Toisaalta, olisiko edellä mainittua tilannetta, mikäli ei olisi kolmatta alan ongelmaa; puuttumisen puutetta. Nykyinen vahva itseohjautuvuus on tietysti myönteinen asia, mutta kun työnjohto on kuormitettu toimistotyöllä, valvontaa ja läsnäoloa on vähemmän. Aliurakoitsijat ja vuokratyöntekijät jäävät usein ilman kunnollista perehdytystä. Ulkomaalaiset työntekijät ja vuokratyöntekijät pelkäävät epäkohtien esiin nostamista, sillä se saattaa tarkoittaa töiden loppumista.
Eikä puuttuminen ole vain työnjohdon asia. Työporukan kulttuuriin pitäisi kuulua, että kun näkee kaverin tekevän jotain hölmöä, siitä sanotaan asiallisesti ja reilusti. Välitetään.
Neljäs ongelma kuolemien osalta saattaa myös olla se, että työturvallisuuden parantamisessa kaikkiin tapaturmiin suhtaudutaan samalla vakavuudella, vaikka kansainvälinen tutkimus osoittaa, että tietynlaiset tapaturmat johtavat vakaviin loukkaantumisiin ja kuolemiin. Juuri niihin pitäisi keskittyä enemmän. On helppoa vahtia viiltosuojahanskoja, mutta selvästi vaikeaa tunnistaa todelliset tappajat.
Kolme kuollutta tänä vuonna on kolme liikaa. Rakennusalalla rakennetaan tulevaa ja se pitäisi tehdä niin, että kaikki palaavat ehjinä kotiin. Vaaditaan edelleen työkulttuurin kehittämistä kohti parempaa, mutta voi olla, että se vaatii myös keppiä. En pidä huonona ideana sitä, että työsuojelutarkastajat saisivat suuria puutteita nähdessään lätkäistä yritykselle välittömät sakot. Ehkä se alleviivaisi laiminlyöntien vakavuutta.
