Trumpin repliikki kiertää Diili- ohjelmissa. Heikoin lenkki lentää arvaamattaan ulos. Lause kihisee pelkistettyä valtaa. Sellaista gladiaattoriareenan katkua.
Hallitus haluaa poistaa irtisanomiseksi vaaditun painavan syyn. Hokema on, että ei kai kukaan ota toista töihin irtisanoakseen. Mutta moniko sitten käy töissä vain vältelläkseen potkuja? Näinkö me toisemme näemme?
RT pysytteli keväällä EK:n nuorassa eikä painavan syyn vaatimusta saatu tesseihin. Ongelmasta pykälän suhteen ei ollut aiemmin kuultu. Liitto ei ole penännyt oikeutta laiminlyödä työt tai juopotella. Toisaalta pärstää on pyyhitty myös kausivaihtelun nimissä, kuten kaikki tietävät.
Tutkimustieto on vuosikymmeniä kertonut, että koettu turvallisuus jatkosta vaikuttaa positiivisesti paitsi työhön sitoutumiseen myös työn tuottavuuteen. Toki sen voi maalaisjärjelläkin päätellä. Se koira kasvaa, jota ruokitaan.
Työnantajat tietävät kai paremmin.
Kahvitaukojen venyminen ärsyttää. Tai kun työ ei etene. Ja pannuun ottaa vihjailu, että aikataulun vuoksi oikaistaisiin laadussa. Tai että mestalla olisi outoa toimintaa viikonloppuna. Kuri pitää olla. Ja nöyryyttä keskittyä omaan hommaan.
Suomessa on varsin laaja työnjohto-oikeus. Nollatoleranssi ohjeista ja määräyksistä poikkeamiselle on alalla jo aiemminkin houkutellut. Eikös aina ole asiallinen syy kieltää tötöily?
Mihin pyritään? Työntekijäliittojen jyrkkä vastustus tiedetään. Tuskin asialla siis huvin päiten ollaan. Kuinka helppoa potkujen pitää olla, että työnantajat ovat tyytyväisiä ja uskaltavat työllistää? Mieleen tulee eräs korkeimpaan oikeuteen edennyt ratkaisu (KKO 2016:62):
Osa-aikaiselta myyjältä löydettiin töistä lähtiessä hävikkituotteina jätepuristimeen määrätyt vesimeloni ja ¼ hunajamelonia. Viiden vuoden työsuhde purettiin epärehellisyyden vuoksi. Käräjäoikeus katsoi, että teko oli kyllä rahallisesti merkityksetön, mutta kun työnantajalla oli nollatoleranssi varkauksille, työsuhteen sai välittömästi purkaa. Hovioikeus kuitenkin korjasi, ettei rikkomus riitä työsuhteen päättämiseksi. Työnantaja valitti vielä, asiallisen syynsä lumossa, korkeimpaan oikeuteen. Hovin ratkaisu kuitenkin pysyi.
Mutta kuinka mätämunien mätine hedelmänosineen vastaisuudessa käy?
Tuomarit ovat lausuneet, että uuden epäselvän pykälän tulkinta vie vuosia, juttujen määrä kasvaa ja lisäresursseja tarvitaan merkittävästi. Työllisyysvaikutusta siis yllättäen on, mutta kuinka kattaa sen myötä kasvavat julkiset menot… ääh pitäisikö työsuhdeturva ehkä kokonaan lopettaa?
”Ave Caesar, morituri te salutant!”
