Olof Palme, oikeistopropagandan uhri
Ruotsalainen pääoma ei tykännyt palkansaajarahastoista.
Tänä keväänä tuli kuluneeksi 40 vuotta Ruotsin pääministerin Olof Palmen murhasta. Murha on käytännössä yhä selvittämättä, vaikka vuonna 2020 murhatutkinnan johtaja Krister Petersson ilmoitti Skandia-mieheksi nimetyn Stig Engströmin olevan syyllinen Palmen murhaan.
Viime vuonna kansainvälinen, Lundin yliopiston kokoama tuomariryhmä päätyi kuitenkin siihen, että näyttö ei olisi riittänyt Engströmin tuomitsemiseen. Engströmiä nämä käänteet eivät enää tavoittaneet, sillä hän oli tehnyt itsemurhan jo vuonna 2000.
Palmen murha on luonut monia salaliittoteorioita ja murhaajaehdokkaita. Esimerkiksi Palmen murhan aikaan Ruotsin ulkoministeriön valtiosihteerinä työskennellyt Pierre Schori sai vinkin FBI:ltä, että yhdysvaltalainen, muun muassa CIA:n ja Chilen salaisen poliisin lukuun toiminut palkkamurhaaja Michael Townley olisi valmistellut 10 vuotta aikaisemmin Palmen murhaamista Madridissa.
Palmen murhaa edelsi vuosia kestänyt vahva oikeistopropaganda, joka oli maalannut Palmea isänmaanpetturiksi ja Ruotsia sosialistiseksi yhteiskunnaksi muuttavaksi diktaattoriksi. Sellaisessa mediailmapiirissä ei olisi ollut mikään ihme, että joku Palmea vihaava aseharrastaja olisi ampunut hänet tilaisuuden sattuessa. Tällainenkin epäilty, Christer A, oli murhatutkinnassa mukana.
Ruotsalaisen talouselämän erityisesti vastustama hanke oli palkansaajarahastot. SAK:n ruotsalaisessa veljesjärjestössä LO:ssa ryhdyttiin suunnittelemaan palkansaajarahastojen pystyttämistä 1970-luvun puolivälissä. Rahastojen avulla oli tarkoitus parantaa työntekijöiden taloudellisia vaikutusmahdollisuuksia. Vuonna 1982 Palmen johdolla valtaan nousseet demarit lähtivät perustamaan palkansaajarahastoja, tosin hyvin vesitetyssä muodossa.
Työnantajien ja talouseliitin excel-niilot tajusivat nopeasti, että yritysten omistussuhteet voisivat oikeasti muuttua työntekijäpuolen eduksi. Oikeisto masinoi vuonna 1983 Tukholman palkansaajarahastojen vastaisen mielenosoituksen, johon osallistui yli 80 000 henkeä. Se oli Ruotsin suurin poliittisen oikeiston järjestämä mielenosoitus kautta aikojen. Pääministeri Palmesta oli helppo tehdä sosialistien pääpiru talousdemokraattisten pyrkimysten takia.
Kokoomuksen noustua valtaan palkansaajarahastot purettiin Ruotsissa.
Suomalaisella ay-liikkeellä on viime vuodet kaikki energia mennyt sosiaaliturvan ja työntekijöiden oikeuksien heikennysten torjumisessa. Pitäisikö ammattiliittojen ja SAK:n ottaa oppia historiasta ja luoda painetta työnantajien selustaan? Palkansaajarahastot olisivat täydellinen ja edullinen täsmäisku EK:n taustavoimien pelotteluun.
Työttömyysturvan heikentämisen vastapainoksi työntekijöille olisi hyvä saada taloudellista selkänojaa rahasto-osuuksien kautta. Palkansaajarahastoilla olisi mahdollisuus jarruttaa pääoman kasautumista. Varakkain kymmenys suomalaisista omisti vuonna 2023 ensimmäistä kertaa tilastollisen mittaushistorian aikana yli puolet kotitalouksien nettovarallisuudesta.
Palkansaajarahastojen nostaminen puheenaiheeksi synnyttää varmasti valtavan paskamyrskyn ja tappouhkauspommituksen. Toisaalta, mitä menetettävää palkansaajilla ja työttömillä enää on?
Kuuntelusuositus
