Luottohenkilöt

Helsingin Pirkkola on kuin pieni paratiisi keskellä kaupunkia. Vehreät runsaat pihat ja kauniit vanhat puutalot suorissa riveissään ovat tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä. Yhdessä satumaisessa puutarhassa keskustelevat omistaja Marjukka ja rakennusmies Mika Lyytinen; taloon pitäisi saada kokonaan uusi ikkuna- aukko.

Lyytinen on tehnyt taloon vuosien varrella kaikenlaista. Uuden kuistin, kylpyhuoneremontin ja  kattokorjauksen. Kaiken tämän hän on tehnyt suoraan Marjukan palkkalistoilla, työntekijänä. Samanlaisia itsensätyöllistäjiä on Rakennusliiton jäseninä monia.

Lyytisen päätyminen nykyisiin hommiinsa oli sattuman ja kiinnostuksen summa.

– Työskentelin vuosia sitten ns. valkokaulushommissa, välillä isojenkin projektien vetäjänä. Sitten taas ties kuinka monensien yt-neuvottelujen jälkeen lähdin pois. Olin ensin pari vuotta tapahtumamarkkinointitoimistossa. Olen kuitenkin aina tykännyt tehdä remontteja ja yksi ystävä pyysi tekemään yhden homman itselleen. Siitä yhdestä pienestä hommasta alkoi sitten tulla niitä hommia joka suunnasta, Lyytinen kertoo.

Lyytinen ei ole koskaan markkinoinut työtään. Sana kulkee suusta suuhun, joku suosittelee eteenpäin.

– En ole oikein edes uskaltanut mainostaa, kun ei yksi ihminen voi tehdä enempää, hän kertoo.

Lyytinen on samalla kouluttanut itseään tuoteyritysten tarjoamilla kursseilla. Sitä kautta on tarttunut mukaan muun muassa vedeneristyssertifikaatti. Hänellä on lisäksi omassa verkostossaan tuttu putkimies ja sähkömies, joten porukalla saadaan monimutkaisemmatkin hommat tehtyä.

– Olen aina tykännyt tehdä töitä käsilläni ja nähdä työni tuloksen. Pääsen myös toteuttamaan ratkaisukeskeistä työtapaa.

Omana pomona

Korona-aika on pitänyt Lyytisen kiireisenä.

– Ihmiset ovat enemmän kotona ja haluavat parantaa kotiaan. Olen rakentanut heille esimerkiksi työpisteitä ja terasseja. Monella on nyt mahdollisuus teettää töitä, kun rahaa säästyy, kun sitä ei mene matkailuun, Lyytinen sanoo.

Yksi itsensätyöllistäjän tärkeimmistä taidoista on kyky johtaa itseään.

– Päivien pituus vaihtelee. Välillä teen yli 12-tuntisia päiviä. Se tietysti sisältää myös erilaista tavaranhakua ja muuta järjestelyä. Välillä työpäivä voi olla vain kuusituntinen. Viikonpäivien nimet ovat menettäneet merkityksensä. Niillä ei enää ole samalla tavalla väliä kuin aikoinaan toimistotyössä. Joku projekti voi vaatia työskentelyä viikonloppuna, välillä taas pidän vapaata keskellä viikkoa. Joskus teen töitä 2 viikkoa putkeen.

Työssä on siis paljon joustavuutta ja omaa ajankäyttöään pitää osata hallita. Toinen hyvä ominaisuus on ymmärrys projektinjohtamisesta.

– Minulla on välillä meneillään samaan aikaan 4–5 projektia. Teen tunnin siellä, pari tuntia täällä ja asioiden pitää edetä. Pitää myös tietää, mihin pystyy ja mihin ei. Kysyn työn teettämistä miettivältä, mitä pitää tehdä ja kerron sitten pystynkö siihen. Hyvä esimerkki on vaikka kaihdinasennukset; se on paljon järkevämpää tilata kaihdinyritykseltä, sillä heillä on siihen paras osaaminen.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten