Rakennusliiton jäsenlehti
Nykyinen hallitus on ajanut alas julkisen asuntotuotannon rahoitusta. Se kurittaa rakennusalaa sekä muodostaa ison riskin asunnottomuuden lisääntymiselle ja asuinalueiden eriytymiselle entisestään, todettiin aihetta käsittelevässä seminaarissa.
Asumistuet ja julkisrahoitteinen asuntotuotanto halutaan suunnata entistä harvemmille. Petteri Orpon hallitus on pienentänyt valtion korkotukivaltuuksia niin, että ensi vuonna tuki on 500 miljoonaa, kun se vielä viime vuonna oli 1,75 miljardia euroa. Lisäksi asumisoikeusasuntojen tuki päättyi viime vuoden lopussa.
Näin on päätetty, vaikka Suomen kituva asuntorakentaminen on viime vuodet nojannut pitkälti valtion tukemaan tuotantoon. Viime vuonna noin puolet aloitetuista hankkeista oli valtion tukemia. Tuettu rakentaminen on pitänyt yllä edes jonkinlaista rakennustuotantoa historiallisen huonossa tilanteessa.
Etenkin Suomen suurimmissa kaupungeissa väestö kasvaa ja työntekijöitä tarvitaan myös matalapalkka-aloille, joten kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on oltava saatavilla. Muuten kärsivät pienituloiset ihmiset ja koko yhteiskunta, muistutti joukko asiantuntijoita ja oppositiopoliitikkoja.
Helsingin yliopiston ja Kuntarahoituksen järjestämässä tilaisuudessa käytiin lokakuussa vilkasta keskustelua julkisesti rahoitetun asuntotuotannon leikkaamisen vaikutuksista. Kuntarahoitus on vuosikymmenien ajan ollut valtion asuntotuotannon suurin rahoittaja.
Seminaarin asiantuntijapuhujat olivat hyvin yksimielisiä siitä, että meillä on ollut hyvä järjestelmä eikä valtion tukemaa asuntotuotantoa pidä ajaa alas.
Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio kertoi, että raha julkiseen asuntotuotantoon tulee kansainvälisiltä sijoittajilta ympäri maailmaa ja Suomi saa sitä edelleen edullisesti, koska meillä on vakaa yhteiskuntajärjestelmä. Ja iso syy sille on asuntopolitiikka.
– Asuntopolitiikallamme on pystytty hallitsemaan asunnottomuutta. Lisäksi on mahdollistettu esimerkiksi ihmisten muuttaminen työn perässä. Segregaatio eli asuinalueiden eriytyminen on saatu pidettyä hyvin hallinnassa.
Kyseessä on Kallion mielestä koko hyvinvointivaltion tulevaisuus.
– Nyt ollaan tuhoamassa hyvää järjestelmää, kun pitäisi löytää korjaussarja.
Suomen suurimman valtakunnallisen ja yleishyödyllisen vuokranantajan, Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski oli samoilla linjoilla. Hän sanoi suoraan, että Suomessa on maailman paras asuntopolitiikan kokonaisuus.
– Ei ongelmaton, mutta lähes jokaisella on ollut koti. Näin oli vuoteen 2024 asti. Nyt lähes kaikki on menossa huonompaan suuntaan.
Ainutlaatuista hänen mukaansa on ollut, että asuntopolitiikka on ollut valtion koordinoimaa ja koskenut koko maata.
Ojankoski huomautti myös, että Suomessa valtion tuki ei uhkaa vapaarahoitteista asuntotuotantoa, vaan julkisen tuen osuus on normaalissa suhdannetilanteessa ollut pieni. Hänestä meillä on edelleen edellytykset hoitaa tilanne hyvin.
– Vastuu päätöksistä on poliitikoilla. On katsottava kokonaisuutta yli ajan, ei vain tätä hetkeä.
Asunnottomuus, asumisen kalleus ja huonot asumisolot ovat toki yksilön ongelmia, mutta asuntopolitiikalla on isot vaikutukset myös yhteiskunnallisesti.
– Espanjassa asuntopolitiikka kaataa hallituksen, Ojankoski totesi.
Suomessa nuoret ovat muuttaneet omilleen nuorimpina Euroopassa, mutta uuden politiikan takia se uhkaa muuttua. Ojankosken mielestä edessä on iso yhteiskunnallinen ongelma, jos he eivät pääse itsenäistymään.
Helsingin yliopiston kaupunkitutkimuksen apulaisprofessori Aleksi Karhula tuo esiin tutkijan näkökulman. Hän muistutti, että asuminen on ihmisoikeus, joka vertautuu esimerkiksi terveydenhoitoon. Hänestä kohtuuhintaisten asuntojen puute on laaja kansainvälinen ongelma, jota on nyt lähdetty ratkomaan myös EU-tasolla.
Karhulakin nosti esiin julkisen asuntotuotannon roolin asumisalueiden eriytymisen ehkäisijänä. Segregaatio kun on taas lähtenyt lisääntymään. Asuntojen sijoittelu on ollut hyvä keino tasoittaa sitä. Jos valtion rahoittamaa tuotantoa ei enää ole, keino poistuu.
– Asuinalueiden eriytyminen voi silloin edelleen lisääntyä.
Karhulan mielestä järjestelmämme on tukenut hyvin rakentamista. Jos se romutetaan, on iso riski päätyä huonommin toimivaan systeemiin.
– Järjestelmän purkaminen tuo väistämättä painetta hinta- tai vuokrasääntelyyn.
Myös poliitikot pääsivät kertomaan näkemyksensä paneelikeskustelussa. Hallituspuolue kokoomuksen edustaja Henrik Vuornos puolusti hallituksen omistusasumista suosivaa linjaa, mutta väitti, ettei hallitus ole ajanut alas valtion rahoittamaa asuntotuotantoa, koska kauden alussa sitä vielä oli.
Oppositiopoliitikot näkivät asiantuntijoiden tavoin, että hallitus on tehnyt tässä virheen ja poistanut keinovalikoimasta hyvin toimivan keinon vähentää alueiden eriytymistä sekä huono-osaisuutta asunto ensin -politiikalla. Tätä korostivat vasemmistoliiton Mai Kivelä ja SDP:n Eveliina Heinäluoma.
Oppositiopuolue keskustan Mari Holopaisen mielestä asuntopolitiikkaa olisi pitänyt käyttää heikossa taloussuhdanteessa myös suhdannepolitiikan välineenä. Nyt rakentaminen on ollut lähes kokonaan jäissä ja alalla paljon työttömyyttä. Hänestä asumiskysymysten hoitamisessa tarvittaisiin pitkäjänteistä parlamentaarista työtä, jota hallitus- ja oppositiopuolueet tekevät yhdessä.
Jos hallitukset tekevät eri asioita korostavia ratkaisuja, kokonaisuudesta tulee Holopaisen mukaan poukkoileva. Tästä oli huolissaan myös Heinäluoma.
Lopuksi professori Mari Vaattovaara vielä muistutti, kuinka merkittävästä asiasta on kyse. Jos asuntopolitiikassa ei onnistuta, hallitukset kaatuvat.
– Kaikki vakavat talouskriisit ovat lähteneet liikkeelle asuntomarkkinoista. Toivottavasti seuraavista vaaleista tulee asuntopoliittiset vaalit.
