Työnantajat esittävät vuodesta toiseen huolensa siitä, ettei nuoria pyri alalle. Ja että ne, jotka pyrkivät, ovat liian usein eksyksissä ja kohtuuttomia odotuksissaan. Työ jääkin niille, jotka tänne kauempaa löytävät. Eivät ole eksyksissä, eivätkä odota kohtuuttomia.
Raksalla on kohtuullinen palkkataso. Työssä kehittyy ja kättensä jäljen voi nähdä. Tekoäly ei rosvoa hommia. Työporukoissa on useimmiten kiva meininki. On aineksia siihen, että kilpailussa nuorista voisi pärjätä.
Nuorisobarometrin mukaan nuorista 70 prosenttia kokee paineita työn saamisesta. Nuorten mielestä tärkeintä tulevaisuudessa on itsensä elättäminen. Oman lapsen saaminen tai seksin harrastaminen jäävät jälkeen. Jokin särähtää, jos nuorten syyksi työelämässä arvioidaan motivaation ja sitoutumisen puute. Nyt kaupan alalle haettiin kesätöihin 30-kertaisesti enemmän kuin raksalle (samankokoiset firmat). Pelkäävätkö nuoret työn fyysisyyttä? Vai onko niin, että heidän kuvansa alasta on muodostunut kaoottiseksi?
RALA:n mukaan raksalla johtaminen on keskittynyt kustannusten, aikataulujen ja prosessien hallintaan. Ihmisten johtaminen, tunneosaaminen ja psykologisen turvallisuuden luominen on jäänyt vähemmälle. Konkarit ovat kulttuurissa vähitellen marinoituneet, mutta nuorilla keitos saattaa kirvellä kitapurjeissa.
Raksa on ollut BKT:n yleisestä kehityksestä riippumattomassa syöksyssä useamman vuoden. Suhdannekatsauksen mukaan tilanne jatkuu. Kuluttajien luottamus on rotkossa ja rahoituslaitosten kirstut kiinni. Yritykset kilpailevat itsensä hengiltä. Rahkeet eivät riitä tulevaisuuteen varautumiseksi.
RT on esittänyt työnantajamyönteiselle hallitukselle koko liudan toimia. Niille yhteistä on ollut erilaisten talousparametrien kautta elvyttäminen. Mikään ei ole ottanut tulta.
Kuinka nuorten rakentajien käy? Työllistämisessä suurimmat hyödyt ovat aina tulevaisuudessa – siksi myös panostusten on oltava suurempia nyt kuin mihin pelkkä nykyhetki antaisi luvan. Pitäisikö virittää kansallinen nuoriso-ohjelma?
Kaikkiin julkisiin kilpailutuksiin tulisi lisätä reipas nuorten työllistämistä tukeva komponentti, johon osa urakkahinnasta (tai bonuksista) on sidottu. Sikäli kun jotkut kaupungit jo osaavat vetää varovaisen yhteyden työllistämisvelvoitteensa ja kilpailutustensa väliin, tulisi laskentalogiikkaa levittää koko maahan. Kiintiön voisi toteuttaa myös ketjurakenteissa, kunhan perehdyttäminen, mentorointi ja raportointi tilaajalle järjestettäisiin läpinäkyvästi.
Voitaisiin luoda työllistämisrahasto. Valtion ja kuntien – joille nuorten työttömyys maksaa ja työllisyys puolestaan tuo veroja – intressissä on maksaa tuloksista. Kun nuorten tilanne ulottuu suhdanteen yli, saataisiin fyrkkaa tulevaisuudesta tähän hetkeen. Rahasto voisi aliresursoituja julkisia palveluita tehokkaampien toimiensa lisäksi maksaa urakoitsijoille ihan bonuksiakin (esim. aloitus, 8 kk, tietty perehdytyksen taso).
Kun tavoitteet olisi asetettu oikein ja rahaston tuotto-odotus tyydyttävä, se voisi hyvinkin houkuttaa valveutuneita pääomia. Niitä, joiden usko rakentamiseen on nyt kortilla. Siis kun bisneksen nykytilan sijasta sijoitettaisiinkin nuorten työllistymiseen.
