Neuvottelujärjestyksellä on väliä

Syntyneestä erimielisyydestä käytiin työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaiset neuvottelut koskien työehtosopimuksen tulkintaa ja työntekijän työsuhteen päättymistä. Neuvotteluiden aikana ilmeni riidattomasti, ettei työntekijän viimeisen määräaikaisen työsopimuksen päättymisen jälkeen työnantajalla ollut työtä tarjolla ja kaikki muut yhtiön työntekijät oli lomautettu toistaiseksi.

Yksimielisyys oli myös siitä, ettei toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttämiselle ollut perusteltua syytä, minkä vuoksi työsopimusta oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevana työsopimuslain nojalla. Koska työnantajalla oli tuotannolliset ja taloudelliset perusteet työsopimuksen irtisanomiselle, eikä työsopimuksen päättämiseen liittynyt henkilöön liittyviä loukkaavia piirteitä, oli työntekijällä korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön perusteella oikeus työsopimuslain 6:4 §:n mukaiseen korvaukseen saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta, mutta ei korvaukseen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Neuvotteluiden päätteeksi laadittiin työsopimuslain 6:4 §:n mukaisen korvauksen suoritusvelvollisuutta koskeva sopimus, jossa sopimusosapuolina olivat työntekijä, työnantaja, Rakennusliitto ja työnantajaliitto.

Sittemmin työnantajayhtiön osalta aloitettiin yrityssaneerausmenettely. Työntekijän saatava oli oikeudellisesti yrityksen saneerausvelkaa, eikä työnantaja voinut maksaa sovintosopimuksen mukaista saatavaa saneerausmenettelyn takia. Työntekijän saatavasta tehtiin palkkaturvahakemus. Ely-keskus maksoi saatavan palkkaturvana laaditun sopimuksen perusteella, sillä kyse oli vahingonkorvauksesta, josta oli tehty sopimus vakiintunutta työmarkkinakäytäntöä noudattaen.

Teksti: Mia Sinda