Liiton jäsenen työsuhde purettiin perusteetta: 13 kuukauden palkka korvauksena

Työnantaja purki reilun vuoden työsuhteen jälkeen elementtisaumaajan työsuhteen vedoten luottamuspulaan ja rikkeisiin. Työnantaja ilmoitti työntekijän saaneen kolme varoitusta muutaman kuukauden sisällä ennen työsuhteen päättymistä. Työntekijä piti varoituksia ja työsuhteen purkamista perusteettomana, ja Rakennusliitto lähti selvittämään asiaa.

Työnantajalta pyydettiin selvitys työsuhteen päättymisen syistä sekä siitä, milloin ja mihin moitittavaan menettelyyn työntekijä oli syyllistynyt varoitusten jälkeen. Työnantaja toimitti pitkän listan työntekijän rikkeistä ja laiminlyönneistä, mutta ei pyynnöistä huolimatta pystynyt yksilöimään, mikä oli se menettely, johon työnantaja katsoi työntekijän syyllistyneen varoitusten saamisen jälkeen, ja mikä olisi oikeuttanut työnantajan purkamaan työsuhteen. Listassa mainitut tapahtumat olivat pitkälti samoja, joista työnantaja väitti jo antaneensa työntekijälle varoituksen.

Rakennusliiton lakimies asiamiehenä

Työnantajalle esitettiin korvausvaatimukset työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä, mutta sovinnollista ratkaisua ei syntynyt. Tämän jälkeen päättämiskorvauksia vaadittiin kanteella käräjäoikeudessa. Asiamiehenä toimi Rakennusliiton lakimies. Työnantaja vastusti kannetta ja ilmoitti päättämisperusteiksi samat seikat kuin aikaisemmin asian selvittelyn yhteydessä ja katsoi olleensa oikeutettu purkamaan tai ainakin irtisanomaan työntekijän työsuhteen.

Työsuhteen päättämisriidassa työnantajan tulee pystyä näyttämään, että sillä on ollut työsopimuslain mukainen peruste työsopimuksen päättämiselle sekä se, että työntekijälle on annettu irtisanomisuhkainen varoitus, mikäli sellaista lain mukaan edellytetään ja myös varoituksen aiheellisuus.

Suullisessa pääkäsittelyssä työnantajalla ei ollut asiassa muuta todistelua kuin työnantajan edustajien kertomukset, jotka eivät pääosin perustuneet omakohtaisiin havaintoihin tapahtumista. Työnantaja ei pystynyt näyttämään, että työntekijälle annettu ensimmäinen varoitus olisi aiheellinen kuin siltä osin kuin työntekijä itse myönsi tapahtumat riidattomiksi. Työnantaja ei myöskään pystynyt osoittamaan, että olisi antanut työntekijälle kahta jälkimmäistä varoitusta tai että työntekijä olisi menetellyt varoituksissa kuvatuin tavoin.

Työntekijä kiisti saaneensa varoituksia ja piti niitä aiheettomina. Näyttämättä jäi niin ikään, mikä oli se menettely, johon työntekijä olisi syyllistynyt varoituksen saamisen jälkeen ja joka olisi oikeuttanut purkamaan työsuhteen. Työsuhteen päättäminen samojen tapahtumien perusteella, joista työntekijä on jo saanut varoituksen ei ole mahdollista, vaan moitittavan menettelyn tulee jatkua varoituksen jälkeen. Varoituksen tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus korjata menettelynsä.

Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että työnantajalla ei ollut perustetta purkaa eikä edes irtisanoa työntekijän työsuhdetta. Käräjäoikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 13 kuukauden palkkaa vastaavan määrän ottaen huomioon työntekijän pitkään jatkuneen työttömyyden ja sen, ettei työnantaja ollut varannut työntekijälle tilaisuutta tulla kuulluksi ennen työsuhteen päättämistä. Lisäksi työnantaja velvoitettiin maksamaan korvaus irtisanomisaikaa vastaavalta kahden viikon ajalta. Tuomio ei ole lainvoimainen, sillä työnantaja on hakenut hovioikeudelta jatkokäsittelylupaa. Työnantaja hakeutui tuomion antamisen jälkeen konkurssiin, minkä vuoksi päättämiskorvauksia haetaan aikanaan palkkaturvasta palkkaturvasäännösten mukaisin edellytyksin.

Teksti: Katja Syrjänen