Ylityökorvaukset sovinnolla

Vuoden aikana työntekijä työskenteli noin 750 tuntia yli säännöllisen työaikansa, kun mukaan otettiin myös matkustamiseen käytetty aika. Työnantaja ei maksanut työntekijälle lainkaan ylityökorvauksia.

Ylityökorvauksia vaadittiin työnantajalta käräjäoikeudessa nostetulla kanteella. Työnantaja kiisti saatavat toteamalla, ettei työntekijä ollut tehnyt ylitöitä, sillä oli saanut järjestää työaikansa haluamallaan tavalla ja oli voinut pitää mahdolliset ylityötunnit vapaana. Työnantaja kiisti, että työntekijä olisi ylipäätään tehnyt töitä omien kalenterimerkintöjensä mukaiset tunnit. Lisäksi työnantaja katsoi, ettei työntekijään sovellettu työaikalakia, koska hän työskenteli yksin työmaalla kaukana kotipaikastaan. Matkustamiseen käytetty aika ei työnantajan mukaan ollut työaikaa.  Työaikakirjanpitoa ei ollut pidetty.

Työnantajan väitteisiin vastattiin siten, että oikeuskäytännön mukaan työntekijän oma tuntikirjanpito riittää osoitukseksi ylitöiden määrästä, jos työnantaja on laiminlyönyt lakisääteisen työaikakirjanpidon, eikä pysty osoittamaan työntekijän tuntikirjanpitoa virheelliseksi.  Rakennusalalla työskennelleen työntekijän työtä ei tehty sellaisissa oloissa, ettei työnantajan olisi tullut valvoa työntekijän työaikaa, eikä asiaa arvioitu työntekijän kotipaikan ja työkohteen välisen etäisyyden perusteella. Matkustamiseen käytettyä aikaa oli pidettävä työsuorituksena ja siten työaikana ottaen huomioon pakettiautossa mukana kuljetettujen työkalujen ja rakennustarvikkeiden määrä, koko ja paino sekä se, että työnantajan olisi tullut järjestää niiden kuljettaminen, jos työntekijä olisi kulkenut työkohteisiin omalla autolla tai julkisilla kulkuneuvoilla. Työnantajan oli tullut huolehtia ylitöiden osoittamisesta pidettäväksi vapaana ja joka tapauksessa töitä oli teetetty niin paljon, ettei vapaiden pitäminen ollut mahdollista.

Siltä varalta, että työnantajan väitteet työaikalain soveltamatta jäämisestä olisivat menestyneet, korvausta työsopimuksen mukaisen säännöllisen työajan ylittäviltä työtunneilta vaadittiin toissijaisesti palkkana ja viimesijaisesti perusteettoman edun palautuksena, koska työnantaja oli joka tapauksessa saanut työntekijän työpanoksen hyväkseen ja kiinteä kuukausipalkka korvasi työpanoksen vain työsopimuksessa sovitun säännöllisen työajan osalta.

Asiassa pidettiin valmisteluistunto käräjäoikeudessa. Asia sovittiin valmisteluistunnon jälkeen ennen pääkäsittelyä siten, että työnantaja maksoi työntekijälle ylityökorvauksia 18.000 euroa.