Työlaitosten historiaa Tampereella

Työlaitoksista kertova Rikoksetta rangaistut -näyttely perustuu historiantutkija ja kriminologian dosentti Katariina Parhin tutkimukseen sekä kuvajournalisti ja valokuvataiteilija Vesa Rannan taltiointeihin entisten työlaitosten miljöistä nykypäivänä. Näyttelyn avautumisen yhteydessä julkaistaan Kustannusosakeyhtiö Siltalan kustantama Parhin ja Rannan tietokirja Rikoksetta rangaistut.

Suomessa saattoi 1900-luvulla joutua vankilamaiseen työlaitokseen, jos ei pystynyt maksamaan takaisin saamaansa köyhäinapua, luokiteltiin irtolaiseksi, häiriköi kunnalliskodissa tai laiminlöi elatusvelvollisuutensa. Työlaitoksia oli eri puolilla maata yhteensä 10, ja niihin passitettiin vuosittain jopa tuhansia ihmisiä.

Suurin osa laitoksiin joutuneista oli päihdeongelmaisia miehiä. Vuonna 1937 aloitti toimintansa valtion ylläpitämä Ilmajoen työlaitos, joka oli tarkoitettu ainoastaan naisille. Naisten kohdalla laitokseen päätymisen perusteena oli usein irtolaisuus, mikä tarkoitti monesti käytännössä seksityötä.

Yhteiskunta patisti muiden silmissä sääntöjen vastaisesti eläviä ihmisiä kunnon kansalaisiksi ruumiillisella työllä, tiukalla kurilla ja säännöllisellä päiväjärjestyksellä. Alkuvaiheessa laitokset olivat piikkilankojen ympäröimiä ja varustettu putkatiloilla. Laitosarjen ankaruudesta kertovat näyttelyssä esillä olevat turpeennostotyökalut ja työtakit Punkalaitumelta, järjestyssäännöt Lammin työlaitoksesta sekä historialliset valokuvat.

– Työlaitoksissa erityisen kiehtovaa on niiden ristiriitainen rooli sekä huollon tarjoajana että kovan kurin ylläpitäjänä. Usein ihmisillä on tarve ajatella historiaa yksinkertaistetusti joko pahana tai hyvänä. Työlaitokset haastavat pohtimaan hyvinvointivaltiomme menneiden vuosikymmenien rakennuspalikoita, Katariina Parhi kertoo.

Pakkokeinoja vähennettiin 1960-luvulta lähtien ja sosiaalipolitiikan muutoksen myötä työlaitokset jäivät historiaan 1980-luvulle tultaessa.