Järjestelmät pilaavat rakentamisen. Tämä koskee tietysti vain sellaisia isompia rakennusyhtiöitä, joilla on turvonneet pääkonttorit ja kaikille siellä työskenteleville pitäisi löytyä työmaiden tuloksesta palkka maksettavaksi. Nämä korkeakoulutetut ihmiset pyörittävät jatkuvaa palaverirumbaa, joissa seurataan milloin mitäkin työmaan yksittäistä exel-taulukkoa.
Useasti näissä kokouksissa käsitellään samoja kyseisen talousneljänneksen lukuja kätevästi päällekkäin. Työmaita tällainen ei hyödytä lainkaan, vaan aikaa kuluu selustan turvaamiseen tarvittavien dokumenttien laatimiseen. Kaikessa varaudutaan siihen mahdollisuuteen, jos asiakas on tyytymätön ja valittaa, niin voidaan osoittaa, ettei se ollut meidän vikamme. Olemme toimineet järjestelmän mukaisesti.
Rakentamisen kannattavuus on melko pienten tuottoprosenttien toimintaa ja onkin tavallaan jännittävää seurata näitä aivoakrobatiaesityksiä, kun keskustellaan mistä voisi syntyä säästöjä vaikeassa taloustilanteessa. Tuntuu melkoisen erikoiselta perustelulta, ettei tietynlaisia kohteita kannata enää tarjota, koska siinä on liian vähän rahaa saatavana, eikä siihen kannata tarttua, koska ylisuuri konttori ei pysy kohteen hinnalla kyydissä mukana.
En väitä mitään, mutta tullessani alalle työmaalla oli vastaava mestari ja pikkumestari. Insinööri ja työpäällikkö kävivät satunnaisesti seuraamassa, mutta pysyivät mieluummin poissa. Nykyään toimihenkilöitä istuu työmaakopeissa huomattavasti enemmän. Dataa täytyy kerätä, jotta siitä voidaan tehdä esityksiä ja näyttää että osaamme toimia järjestelmän vaatimalla tavalla.
Kaikki muuttuu, mutta pelkään että ei muutu tarpeeksi paljon. Rakentamisessa tulisi päästä irti ajan haaskaamisesta työlle merkityksettömistä seikoista sekä merkityksettömän työn teettämisestä. Samalla voisimme muuttaa suhtautumisemme kasvuun ja voitontavoitteluun rajallisessa maailmassa. Ehkä meidän tulisi pyrkiä rakentamaan koteja ihmisille, jotka niitä tarvitsevat, eikä vain asuntosijoittajille.
