Isot korvaukset perusteettomasta koeaikapurusta
Koeaikapurkujuttu päättyi sovinnon vahvistamiseen ja korvausten suorittamiseen.
Rakennusliiton jäsen solmi toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen 2.11.2021. Työntekijä oli tammikuussa 2022 sairauslomalla lääketieteellisen toimenpiteen seurauksena. Työnantaja ei maksanut hänelle työehtosopimuksen mukaista sairausajan palkkaa. Työntekijän palattua töihin hän sairastui äkillisesti ja joutui uudelle sairauslomalle. Työnantaja ilmoitti 9.2.2022 koeaikapurkavansa työntekijän työsopimuksen ja työsuhde päättyi välittömin vaikutuksin.
Osapuolten välillä oli solmittu suullinen työsopimus ja asiassa oli erimielisyyttä siitä, oliko koeaikaehdon käyttämisestä sovittu. Selvää kuitenkin oli, että 9.2.2022 oikeutta koeaikapurkuun ei olisi ollut.
Rakennusliitto myönsi jäsenelleen oikeusavun ja asiassa nostettiin kanne, jolla vaadittiin mm. yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä terveydentilan perusteella tapahtuneesta syrjinnästä, korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä ja saamatta jääneestä irtisanomisajasta.
Työnantaja kiisti kanteen ja väitti, että työntekijä olisi ollut tammikuun sairauslomaa vastaavan ajan luvattomasti pois työstä. Osapuolten välisestä viestinvaihdosta ilmeni kuitenkin, että työnantajan edustajat olivat tiedustelleet toimenpiteen ajankohtaa ja sairausloman kestoa.
Asiassa järjestetyn ensimmäisen suullisen valmisteluistunnon jälkeen työnantaja muutti kanteen kiistämisen perusteita ja väitti mm. että osapuolten välillä olisi solmittu 2 erillistä työsopimusta, joissa molemmissa olisi ollut koeaikaa koskeva ehto ja työnantaja olisi päättänyt molemmat työsopimukset luvattomien poissaolojen perusteella koeaikapurkuina tai jälkimmäisen toissijaisesti irtisanomalla. Väitteet olivat täysin uusia ja ne esitettiin ensimmäisen kerran oikeudenkäynnin yhteydessä. Koeaikaehdon liittäminen saman työnantajan kanssa solmittavaan uuteen työsopimukseen ei olisi ollut työehtosopimuksen ja koeaikaehtoa koskevan oikeuskäytännön perusteella mahdollista.
Asiassa järjestettiin toinen valmisteluistunto, jossa työntekijän puolesta esitettiin toissijaiset korvausvaatimukset väitettyjen molempien työsopimusten perusteettomista päättämisistä.
Sovitun pääkäsittelypäivän lähestyessä työnantaja esitti sovintotarjouksen. Asiassa saavutettiin sovinnollinen ratkaisu, jonka käräjäoikeus vahvisti lopullisena ratkaisuna asiassa. Yhtiö suoritti työntekijälle sovinnon perusteella maksamattomia palkkasaatavia noin 2 000 euroa, irtisanomisajan palkkaa 1250 euroa, korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä noin 9 300 euroa ja yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä 5 000 euroa, viivästyskorkoa ja odotusajan palkkaa. Lisäksi korvattiin asian hoitamisesta aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja.
